Ideana on rakentaa laadusta tinkimättä 3. atmosfääriin äänellisesti ylettyvä 3-tie stereokuuntelua silmällä pitäen.

Tavoittelenko liikoja? ;)

Komponenteiksi pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin seuraavat Scan-Speak 21W/8555-00 basso, Seas Exel M15CH001 keskari, juttua ei netistä tästä elementistä paljoa löydy mutta laadun pitäisi olla parasta mitä rahalla saa. Diskantiksi tulee Raven R1 tai Aurum Cantus G2 nauha, nauha siitä syystä että olen aina tykännyt nauhan puhtaudesta ja nopeudesta. Muitakin vaihtoehtoja oli mm. Scan-Speak D2905/970000, D2905/990000 ja Seas T25CF002. Diskantteja en ole vielä tilannut joten malli ja merkkikin voi vielä muuttua. Suotimia olen mallintanut LspCAD demolla nyt pari viikkoa ja sinänsä vaiheet ja vaste näyttävät jo mielestäni hyviltä mutta seuraavat asia on minulle tuntemattomia kuten baffle step ym ym. Koteloita olen vasta mallintanut paperilla ja niiden rakentaminen alkaa aikaisintaa tammikuussa jahka pääsen/löydän sopivan puutyökurssin työväenopiston valikoimasta. Sormet kyllä syyhyä siihen malliin että jaksaako sitä odottaa noinkaan pitkälle, bassoille ja keskarille voisi vääntää 'väliaikaisen' oikenkokoisen kotelon, jolloin vasteita ja vaiheita ym pääsisi demoamaan ja mittailemaan käytännössä. 

Suljettuna meinasit toteuttaa? Onko kotelon mallille ideoita? Edgarin eVeII tyyliin vai jotain muuta?

Millaista keskustelua aiheesta kaipaisit? 

Just just. Tuommoiseenhan voisi soveltaa kardioidia keskiäänelle. Tosin kovin alas tuota ei voi ajaa ja se sinulla on varmaankin jo tiedossa. Lineaarinen liikerata on aika lyhyt.

Meinasitko DIY kisaan osallistua?

Ilmeisesti passiivitoteutus? 

Sekä Aurum Cantus G2 kun Raven R1 voidaan jakaa alle 3Khz. Loivia jakoja aidoille nauhadiskanteille ei voi oikein muutenkaan käyttää.

M15 on muovikartiolla eikä siten omaa resonansseja joita suotimessa pitäisi hieroa. Toisaalta taas M15:en säröarvot ei oikein vakuuta, sen mitä Seas nuo julkaisee. 

Onkohan tuossa Hexadym magneetissa muutakin taikaa kuin että helpottaa pienen kokonsa ansiosta elementin hengitystä? Kukaan törmännyt tuolla toteutettuihin DIY-projekteihin? Hintaa esiintyy aika kiitettävästi. 

Oletko löytänyt jostain netistä elementtien dataa LspCadille, kun ymmärsin ettet ole vielä kaikkia elementtä tilannut ja olet kuitenkin tehnyt simulaatioita? 

Säröarvot ei tosiaan vakuuta. Tosin onhan nuo mitattu 96dB äänenpaineella mutta esimerkiksi Vifan saman kokoluokan Dunlavynkin käyttämä P13 pystyy lähes vastaavaan säröön, 95dB äänenpaineilla 1,5-2% luokkaa, 90dB paineella vajaata prosenttia ja vasteet on poikkeukselliset siistit.

Yksi tuon uuden magneettijärjestelmän etu lienee tuo hengittävyys mutta siinä on myös pyritty mahdollisimman tasaiseen magneettivuohon ilmaraossa ja vältetty resonoivia onteloita viimeiseen asti. Silti nuo mittaustulokset ei niin mairittele. Seasilta on tulossa Vegasin messuilla esille uusi W15 midwoofer, magnesium kartio ja tuo uusi magneettijärjestelmä.

Mekaanista maksimia tuossa kyllä riittää mutta lineaarisen rajoissa se kannattaisi pitää. 

Ite ajattelin kokeilla...vinkkejä?? 

Pistä Kolinummen Artolle postia. Artolla on joskus ollut joitain ideoita nauhan tekemiseksi itse, tosin käytännössä se olisi muutaman vuoden projekti mutta sieltä saanee käytännön vinkkejä.

Henk koht aion keskittyä vielä pariin hieman olennaisempaan juttuun. :) 

M12 on oma käsitykseni parhaasta mahdollisesta keskiäänisestä. Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä. M15 verrattuna M12 ei omaa ihan yhtä viivasuoraa taajuusvastetta, mutta sen suuntakuvio säilyy pienen kokonsa ansiosta laajempana taajuuden noustessa. Suuntakuvion ja pienen herkkyyden (noin 84db) takia kaveriksi sopii pieni diskanttikalotti.

M12:ssa on siis selvästi pienempi herkkyys kuin M15:ssa. Xmax on 3mm koska pienen kartiopinnan takia ei ole järkeä pitää liikepoikkeamaa niin pienenä kuin M15:ssa. M12:ssa on sama magneettijärjestelmä kuin M15:ssa.

Omaan "huippuprojektiin" tulee M12 lisäksi Scanspeakin uudet 22W bassot *kuola valuu* ja Hiquphon OW1 diskantit. Hiquphonia voin varauksetta suositella kunhan niitä ei rasita liian alhaisella tai loivalla jaolla. Scanspeakeista ei vielä ole omakohtaista kokemusta. Niiden yhteensopivuus M12 midien kanssa on vielä kysymysmerkki. 

Ainakin G2 ja Ravenin tapauksessa tuo on aika pakollista, oikeasti suodon jälkeen noin herkkiä keskiääniä ei kovin paljoa ole olemassa. Tässä kuitenkin puhutaan passiivisesta toteutuksesta, aktiivisena herkkyys on pienempi "ongelma".

Ravenin tapauksessa vastuskytkentä on "pakollinen", muistelen kyseisen elementin olevan varsin resistiivinen kuorma, kuten monet muutkin nauhat, mutta Rdc eli resistanssi on varsin pieni, muistaakseni alle 2 ohmia jolloin se ilman sarjavastuksia aiheuttaa melkoista rasitusta vahvistimelle. Näin ollen on erittäin suositeltavaa käyttää sen kanssa minimissään muutaman ohmin vastusta. Aurum Cantus on sitten uudempaa koulukuntaa, impedanssi kahdeksan ohmin luokkaa ja tuota impedanssiongelmaa ei muodostu.

Itse kysymykseen on vaikea sanoa mitään ilman testaamista. Tosin kyllä minua ainakin harmittaisi vaimentaa herkkää nauhaa tolkuttomia määriä matsatakseen sen johonkin epäherkkään midwooferiin 2-tietä ajatellen. Siis passiivisena joku W12CY Excel on suotimen jälkeen 80-82dB herkkä riippuen miten tasaisen vapaakenttävasteen siihen taivuttaa. Ravenin ja G2:n herkkyyttä saisi siis pudottaa tuollaiseen jo toistakymmentä desibeliä enkä näe siinä oikein järkeä vaikka eipä siinä teknisesti mitään estettäkään ole.

Itse nauhan ominaisuudet ei karkaa siitä mihinkään ja onhan noihin epäherkempiinkin projekteihin näitä ns normaaliherkkyisiä nauhoja kuten Visatonin magnetostaattinen ja monet muut. 

Niin, kuten varmaan huomasit on "torpedointi" jo alkanut. ;)

M15:en lieveilmiöt vaivaa ilmeisesti myös M12:ia. Eli särö ei ole hintaisikseen niin erikoinen. Tosin sikäli kun noita ei ole kuullut ei kyllä osaa myöskään sanoa äänestä mitään ja sehän se merkitsevin asia on.

Vaikka onhan tuo vähän outoa että M15 keskiääntä en ole vielä yhdessäkään markkinallisessa kaiuttimessa tullut vastaan. Johtuneeko sitten suuresta hinnasta laatuun nähden, sovitusongelmista vai mistä. Vasteiden perusteella tuo ei näyttäisi ainakaan olevan kovin vaikea suotaa.

Amphionin Krypton käyttää W22 varianttia jos nyt osasin lukea oikein Louhivaaran juttuja messuilla eli kyseessä ei olisi M15 suurempi variantti. Valitettavasti tuo muovikartioisuus myös kuuluu selvästi äänessä.

Tuosta aiheesta pitäisi tehdä kyllä joku laajempi tutkimus. Penkoa läpi skaala erilaisia kartiomateriaaleja, toteuttaa niillä mahdollisimman samanlaiset projektit ja udella selville millaisia eroja eri materiaalien välillä on. Henkilökohtaisesti en ole vielä "bongannut" kuin muoville selkeän ominaissoundin. Jo Peerlessin käyttämillä sandwich kartioilla saadaan muutos yksikerroksisen PP kartion soundiin. Pinnoitetulla paperilla saadaan jo hyvinkin monenlaista soundia aikaan ja lisäksi löytyy keraamisia, titaanisia, alumiinisia, magnesiumia, kevlaria, lasikuitua, hiilikuitua ym ja näiden kaikkien kirjavia sekoitelmia.

No tottakai tässäkin asiassa on enemmän puolia mutta henkilökohtaisella perstuntumalla sanoisin että kartiomateriaalilla on sointisävyihin suurempi merkitys kuin esimerkiksi moottorin rakenteella. No Exceleissä on erinomainen moottori mutta monitiejärjestelmissä sen pieni IMD ei pääse oikein oikeuksiinsa. IMD:n vaikutuksesta soundiin pitäisi tehdä sitten toinen tutkimus, vaikuttaako se kartioiden tyyliin sointisävyihin vai sotkeeko se mahdollisesti esimerkiksi stereokuvaa.

Huomaan että tästä alkaa kehkeytyä kanta-isänsä tyyliin laadukas thread, hyvä niin. 

Kiinnostava setti! Itselläni on työn alla samankaltainen ratkaisu, jossa käytän keskiäänisenä laajakaistaelementtiä. Tällä hetkellä tämän virkaa ajaa Jordanin JX92s. Diskanttina on Aurum Cantuksen G3. Basso, Audax HD 30P45, tulee omaan erilliseen koteloonsa. Jakotaajuudet pyrin saamaan mahdollisimman kauas keskiäänialueelta.

Nälkä on kasvanut syödessä ja nyt tuo Jordan vaihtuu (jo pelkän mielenkiinnon ja herkkyyden kasvattamisen vuoksi) Fostexin FF125K laajakaistaan. Tällä elementillä vaste laskee suht nätisti 10kHz:sta, joten diskantin sovitus onnistunee paremmin kuin Jordanilla. Tarkoituksenani olisi saada diskantti sovitettua pelkällä 1. asteen suodolla. Laajakaistaa pyrin käyttämään ilman suodinta. Jordania en ole toistaiseksi saanut toimimaan tällä superdiskantti toteutuksella. On tietenkin makuasia kaipaako ko. elementti mitään lisukkeita ylärekisteriin.

Basson, tai pikemminkin subwooferin pyrin sovittamaan tähän yhdistelmään samalla kaavalla. Vaihtoehtoisesti systeemin on toimittava edes jotenkin ilman bassoa: Hellasärösyyt painavat.

Tilanne elää siis toistaiseksi tuon diskantin ja laajakaistan sovittelussa. Itseäni kiinnostaa kovin tuon Fostexin asettaminen samalle viivalle Jordanin kanssa. Toivottavasti homma toimii. Kokemuksia ja ehdotuksia tuohon FR elementin tilalle otan mielellään vastaan. 

Miten laajaa kaistaa Jordanilla / Fostexilla ajelet?

Audax subbarina ja AC superdiskanttina, ilmeisesti siis suunnilleen 100-10000Hz?

Tuokin jakojen sijoittaminen "oikein" on aika hassu juttu. Mikä se sitten lie oikea jakotaajuus. Korvan herkin alue on 2-5Khz eli periaatteessa sen ulkopuolelle, no alapuolella jako rasittaa melkoisesti diskanttia ja yläpuolella vaatii keskiääneltä melkoisesti. Sikälihän tuo laajakaista on hyvä: pakollinen paha jää mahdollisesti kokonaan pois. 

Juuri sitä mitä keskustelulta kaipasinkin, erinäkökulmia, analyyseja ym. Loppujen lopuksi mikäänhän ei ole lukkoonlyöty ja tuolla suunnitelulla rakenteella (bassoille omakotelo) voidaan helposti ja suht vaivattomasti tehdä uusi yläpää eri elementeillä jos ensimmäinen proto ei miellytä. Sama pätee myös basso-osastoa.

Itse asiassa Excel M12 D'appilito periaatteella kuulostaisi myöskin hyvältä ratkaisulta, tällöin elementin pieni herkkyys ei olisi enää niin suuri ongelma.

Jotain lisä-informaatioita omasta projektistani. Basso-osan kotelotilavuus tulee olemaan n. 70 litran luokkaa. Scan-Speak menisi pienempään mutta pidän optiona tehdä suljetun sijasta refleksin tai hankkia rinnalle toinen 8555-00 sarjaan kytkettynä. Jako pyritään pitämään 200 hz tienoilla 12 db/oct.

Keskiäänelle ja diskantille koteloa n. 5-7 litraa ja jaot mitä olen simuloinut on ylipäästö 300 hz 12 db/oct ja alipäästö 2800 keskarille 24 db/oct ja diskantille ylipäästö 3000 hz 24 dc/oct. Elementeistä mitattua dataa en ole onnistunut löytämään mistään.

Riku, mistä hankit tuon Aurum Cantuksen G3 diskantin? Itse ajattelin tilata G2:sen jenkeistä koska tulee edullisemmaksi tulleineen ja rahteineen sieltä kuin italiasta. Tällä hetkellä vaaka kääntyy Aurumin puoleen juuri sen paremmasta = tasaisemmasta imbedanssista ja edullisemmasta hinnasta johtuen. Suorituskyvyssä tuskin paljoa on eroa R1 ja G2 välillä on. Mutta projekteja ja kokemuksia jotka olisi tehty G2:lla ei sitten kirveelläkään tunnu mistään löytyvän. 

Jakotaajuksista: Tällä hetkellä paras lopputulos on 1. asteen jako nauhalle ja jakotaajuutena on 13kHz. Jordania en suodata laisinkaan. Nyt yhdistelmä toimii melko hyvin: nauha paikkaa sen pienen puutteen mikä mielestäni Jordanin yläpäällä on, tosin korjaus on paikka paikoin (musiikista riippuen) liian aggressiivinen.

Bassojen virkaa ajaa tällä hetkellä AE:n aktiivisubbari 70Hz jaolla.

Lopullisia jakoja en tiedä vielä kertoa, ennen kun saan kaikki elementit koteloihinsa, mutta noissa ehdottamissasi lukemissa liikutaan.

Marko Toropainen,

Ostin omat G3:t USA:sta e-speakers.com:sta. Lentorahdilla paketti tuli neljässä päivässä työpöydälle joten odotuskaan ei ollut kohtuuton. Tälllä hetkellä euro on suhteessa dollariin hyvässä hapessa, joten tilaamien ei mene kohtuuttoman kalliiksi.

Noita G2-projekteja löytyy diyaudio.com foorumilta. Aurum Cantusta myytiin aluksi liikkeiden omilla "merkeillä", siksi haut tuottavat vain vähän tuloksia. Siksi G2 esiintyy mm. nimillä ESG2 (e-speakers) ja MTG2 (musicaltransparency.com). Itse päädyin alunperin juuri tähän yhdistelmään diyaudiosta löytämilläni tiedoilla. 

Paljonhan tuota nauhaa joutuisi vastuksella tappamaan jos meinaa 200hz tienoolle M15 vasteen viedä kuta kuinkin suorana.

2.5-tie ratkaisulla herkkyyttä saataisi muutama db lisää mutta tokikaan M15 ei voida käyttää "tavallisessa" 2.5-tiessä.

Ellei sitten kokeilisi sellaista että jakaa M15 normaalisti mutta jättää baffle-stepin korjaamatta ja antaa W21:n hoitaa baffle-stepin sopivan loivaa jakoa käyttäen. Olisiko tuo sitten 2.75-tie vai mikä ;) En tiedä toimisiko tuolainen edes teoriassa, juolahti vain mieleen? 

Kyllä tuolla passiivisena jäänee herkkyys väkisinkin melko matalaksi. 

Terve vaan!

Kirjoitit tuossa tähän tyyliin: "Valitettavasti tuo muovikartioisuus myös kuuluu selvästi äänessä."

Voisitko vähän selventää tuota, että miten se kartiomateriaali vaikuttaa ääneen? Miten tunnistaa muovikartioisen elementin vaikka metallikartioisesta? Diskanttien suhteenhan on melko helppo erottaa tekstiilikalotti metallikalotista. Metallikalotissa voi toisinaan esiintyä sitä nk. metallisuutta, mutta miten erottaa asian keskiääni tai bassoelementin suhteen...

Ei tainnut Louhivaara innostua, kun kysyit mahdollisuutta vierailla tehtaalla... Olishan tuolla mukava käydä jos siellä vois tosiaan käydä. Tuossahan tuo nyt on kuitenkin "melkein" kivenheiton päässä. 

M12 D'Appolito olisi ihan ok mutta D'Appoliton takia pitäisi sitten käyttää varsin alhaista jakoa jolloin käyttökelpoista vastetta menee tavallaan hukkaan. Tai sitten yläpää pitäisi tehdä 2,5-tienä joka ei taas aktiivisena ole kovin luonteva. No minä ja minun aktiivi-ideat... ;)

Sami,

Määrätynlainen pehmeys äänessä on. Monikerroskartiolla ongelma on jo pienempi. Muista materiaaleista ei ole niin kattavaa kokemusta että voisi mennä absoluuttisesti sanomaan. Metallikartioinen soi puhtaammin ja esimerkiksi Embla vs Argon vertailussa jokunen aika sitten Argon soi myös pidättyvämmin. Tämä johtunee Emblan hieman suuremmasta herkkyydestä ja muovikartion suuremmasta säröstä joka tuottaa enemmän mekkalaa.

No eihän se ihan noin yksioikoinen asia ole mutta tuo muovikartioisuus on havaittu fakta minun osaltani. Noita pitäisi vain testailla tai ainakin kuunnella paljon lisää että saisi jotain kattavampaa aikaan. Toteutuskohtaiset erot kun kasvaa soundin ohi varsin heittämällä joten yhtä määrätyllä materiaalilla olevaa kuultuaan ei voi missään nimessä sanoa materiaalin ominaissoundista mitään.

Nuo erot siis keskialueella. Bassoista en ole myöskään testaillut riittävästi saletin varmaa diagnoosia varten mutta tähän astisten kokemusten mukaan alumiini antaa muovikartiota napakamman toiston bassopäässäkin.

Pasi,

Yläpää 2,5-tienä ja siihen basso aktiivisena (riittää yksikin) tai herkkyyttä kasvattamalla toisella elementillä myös passiivisena. Sehän tekisi kokonaisuudessaan 3,5-tie kaiuttimen. Eli molemmat keskiäänet ylipäästetään samasta kohtaa basson kanssa mutta toista alipäästetään jo alempaa jolloin keskiääniin saadaan se 2,5-tie toiminto diskantin kanssa. Aktiivisena edelleen arveluttava toteutettava... Tai no, toki toimii mutta ... ;)

Acapellan Campanile on mm 3,5-tie kaiutin, bassot toimii osissa, tietääkseni ensin soi lähempänä keskustaa olevat ja laitimmaiset lähtee mukaan vasta alemmilla bassoilla. Näin 600Hz alemman jaon tuoma suuntaavuus saadaan tasattua aallonpituuksiin nähden. Eli kyllä sitä asiaa on siellä Saksassakin pohdiskeltu. 

Tässähän ketju näkyy jo olevan, joten osallistunen siihen. Ei mulla tähän hätiin ole mitään ihmeempää kommenttia edellisiin, mutta kerrottakoon yleisesti minkä värkin itse olen tehnyt ;)

Edellisen vast. ketjun aikana valmistunut _ns_ "huippuluokan kaiutin" kaipasi päivitystä sinne huipumpaan suuntaan ja sen siis tein.

Nyt pohjana ei ole mikään rakennussarja, vaan kokonaan omaa "designia" ;)

Elementteinä käytin Excel -sarjan T25 diskanttia, W18 bassokeskiäänistä ja edellisestä projektista W21 bassoa.

Suunnittelu alkoi ja keskittyi lähinnä T25:n ja W18:n yhteensovittamiseen, eli tein tavallisen 2-tien. Kun nämä toimivat keskenään lattiakotelon yläpäässä, lisäsin mukaan W21:n, aktiivina.

Yläpää itsesään olisi ollut ihan kelpo tekele, mutta lattiamallia puolsi valmiit vaivalla tehdyt kotelot, sekä "käsiin jääneet" W21 elementit. Tuolla 2-tiellä (suljettu), olisi myös subbarin tarve liki välttämätön mm. urkumusiikilla jne.

Alapäätä en tosissaan edes kokeillut passiivina, sillä tarkoitus on toistaa suuri osa keskialuetta W18:lla ja lisätä basso varsin alhaalta, n. 150Hz jaolla, joka tarkoittaisi tolkutonta sarjakelaa ym. tehonimijää. Myös hyvään kondikseen saatu yläpään suodin olisi mennyt koko lailla uusiksi. Aktiivi oli siis selvä.

Aktiiviosan suoto tuli järjestettyä DIY-aatteen "vastaisesti" valmiilla Behringerin 2-tie stereosuotimella, kun resurssipulan takia DIY-suotimen valmistuminen näytti kovin nihkeältä.

Tällä hetkellä kaiutin on käytännössä puoliaktiivinen 2.5 -tie, sillä W18 kaistaa ei ole leikattu alapäästä (vielä). Basso on naitettu siihen aktiivisuotimen vaiheenkäännön avulla. Tällöin yläbasso ei jumputtele ja toisto menee varsin alas, vaikka W21:kin on suljetussa (oma tilavuutensa, tottakai).

Lähinnä tehonsiedollisista ja tarpeetonta säröä välttävistä syistä leikkaan "yläpäältä" matalimmat pois ja jätän ne suuremmalle kartiolle.

Siinäpä sitten hieman pohdittavaa, teenkö ylipäästön passiivina (pirun iso konkkapötkäle), vai aktiivina. Aktiivi on kyllä periaatteessa ihan selviö, kun siihen on suodinkin, mutta vahvistinta tarvii taas pari kanavaa lisää :)

Basso-osan vahvistin on sentään omaa tekoa. Ohje Hifistä. Yläpäällehän pitäisi "tietenkin" tehdä putkivahvistin :b

Tarkempaa äänellistä analyysiä laitan vaikka toiseen viestiin. Ei jaksa kaikkea naputtaa kerralla.

Kotisivujuttuakin ajattelin tehdä.. Nyt on enemmän mittauksia mm. elementtikohtaiset vasteet, suotimen vaikutukset vasteisiin, suotimien sähköiset (gain) -vasteet ym.

Tähän loppuun sanoisin kuuntelusta alustavasti, että se on saanut kummasti uutta mielenkiintoa :) 

Oletko kokeillut suodattaa Jordanin yläpäätä? En yhtään ihmettele ettei oikein toimi ilman suodatusta, jos ylärekisteriä toistaa kaksi varsin erilaista äänilähdettä, jotka ovat ilmeisiesti aallonpituuden suhteen liian kaukana toisistaan. Lopputulos on varmasti melkoinen 'sekametelisoppa'. 

Maili? Nettisivu? 

http://www.ele.tut.fi/~artoko/audio/audioindex.html 

Nuo on. Mutta sen mitä Arto on noita testaillut niin sanoi ettei nauhaa kannata ESL periaatteella edes tehdä. Arto ei ole itsekään semmoista kokeillut, kokemusta sen tyyppisestä ESLujen muodossa kuitenkin on joten pistä postia jos tuommoinen todella kiinnostaa. Mutta kuten sanoin, todennäköisesti kyseessä on vuosien homma jos hyvän meinaa saada. Siinä suhteessa on reilusti helpompi ja todennäköisesti myös merkittävästi edullisempi tyytyä kauppatavaraan. 

Mielenkiintoinen näkökohta tuo kartiomateriaali/särö -pohdinta.

Voisikohan joiltakin osin esim. väitetty paperikartiopohjaisten elementtien miellyttävä (keskialueen) toisto johtua korvaa miellyttävästä "putkisäröstä"? Säröllisestihän ne tunnetusti ovat keskimäärin huonohkoja.

Lieneekö eri kartiomateriaalisten särökomponenteissa (harmonisten komponenttien)systemaattisia eroja . Onkohan moista millään lailla julkisesti tutkittu?

Vesa,

Ymmärsinkö oikein että, sulla on tuo alapää monona? Jos näin niin kyllä joudut väsäämään tuon stereoksi, ei Exeleitä saa monona ajaa ;) Jos passiivisena kokeilisin, se olisi ilman muuta 2.5-tie.

Voisi tuota 2.5-tietä olla aika nätti kokeilla. Omaa projektia olen kokeillut hieman 2.5-tienä (bassona tosin vain samainen 6,5" HM170)ja näyttäisi että omassa tapuksessani 2-tie suotimeen ei kovin radikaalisti tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin pienentää basson sarjakelaa ja nostaa tietysti vastaavasti diskantin herkkyyttä. Vaiheet tuosta ei pahemmin kyttyrää näyttäisi tykkäävän. Toki sovituksen helppous/vaikeus lienee täysin yksilökohtainen asia.

Meininki on kyllä kokeilla vastaavaa 8":kin kun sattuisi käsiin jostain. Tai onhan mulla jo tuo L21 mutta en haluasi murehtia kartioresonanssien kanssa vaan suodattaa basson mieluummin mahd. loivasti.

Audaxin HM210Z12 voisi passata hyvin mutta bassoksi ehkä hieman köykäinen elementti kun Xmax "vain" 4,4mm ja fs 32Hz. Vaikkei tässä toki mitään järistysbassoa olla hakemassa. 

Mononako? Ei ei missään nimessä ;) Behru on stereosuodin. On siinä sitten subbaria varten vielä monosuodin.

Tuosta kartiomateriaali-säröjutusta. Siinäpä uutta pohdintaa. Itsellänikin on (nyt sen tohtii julkituoda;) mutu-kokemusta, että muovinen kuulostaa jotenkin "purkkimaiselta" (?) Lähinnä tuota olen kuulostellut MP14 muodossa. Oletko muuten huomannut mitään sinnepäinkään viittaavaa 14/3:ssa?

Harrikin on tuota paperia muuten kehunut. Onkohan siinä tosiaan joku "putkisärö" -ilmiö ? :b 

Joo, anteeksi häväistys, tein väärän päätelmän tuosta monosta kun puhuit lisävahvistimen hankintatarpeesta...

En tiedä purkkisoundista mutta hirveän tarkan oloiseksi 14/3: keskialuetta en osaa mieltää. Hieman verhoutunut omasta mielestäni. Korkeahkolla jaolla ja 3-4khz lievällä vaimeudella lienee kuitenkin tuohon ainakin osittaista syytä. Ehkä myös sillä että siirtyminen nauhan alueelle tekee liian suuren kontrastin. Moitteet kuitenkin lieviä ja kyllä tuossa tekemistä piisaa että oman toistimen saisi "edes" vastaavaan kuosiin kokonaisuutena ;) 

Juu. Lisävahvistimella (2 kanavaa) tarkoitin tosiaan yläpään ajamista.

Ehkä mulla oli aika liioiteltu maininta tuosta purkkimaisuudesta. Koin kuitenkin BM:ssä joillakin näytteillä hieman samaa "purkihtavaa" sointia, joka kuuluu kyseistä elementtiä "koputellessa" (koteloituna).

Ehkäpä saatoin liikaa sitä koputtelujen jälkeen odotella äänessä. Onneksi magnesium on huomattavasti elottomampi koputtelulle, ellei sitten kynsillä rapsuta ;)

Harmi vaan kun tarkkuutta arvioidessa mulla ei ollut aiemmin käytössä mailissakin kai mainitsemaani kuoroäänitystä, jossa tosiaankin laulajat erottuu joukosta omiksi äänilähteikseen. En nyt sitten tiedä, kuinka suuri kunnia kaiuttimella on ja mikä on äänitteen ansiota. Äänite ei ole kyllä mikään audiofiililevytys, mutta kyllä siitä tila ja porukka hahmottuu. 

Liekö purkkimaisuus kokemukset myös mahdollisesti koteloperäisiä?

Taidan olla tosin jo turhan moneen kertaan mainnut ne erinomaiset kokemukset kun remppasin 14/3 koteloihin massiiviset lisätuennat ja bitumoin sisukset. 

Kotelopa tuli itsellänikin viestin kirjoittamisen jälkeen mieleen. Tunnustettakoon, että se (aito BM koppa oli omaa tekoa ;)

Ihan hyvä, että muistutit tuosta bitumista. On kyllä käynyt mielessä laittaa nykyisiin kokeeksi/varmistukseksi, mutta on jäänyt yhä hankkimatta. Jahka viitsii kaivaa elementit ja vaimennusaineet taas irti.

Tähän väliin lisäisin huomion (lähinnä muitakin lukijoita ajatellen), että vaikka elementit on varsin korkealuokkaista kamaa, niin kyllä noista kaiuttimista kokonaisuutena löytynee huomauttamista. Halvemmallakin (vaikkapa juuri 14/3) saavutetaan ammattilaisen käsissä varsin korkealuokkainen tulos. Tämä vuodatus siis siksi, ettei synny käsitystä (Pasi tietää jo), että ylenkatsoisin halvemman sarjan elementtejä.

Noin yleensä arvioni äänellisissä onnistumisissa nojaakin siihen, mitä _itse_ odotan/osaan odottaa kaiuttimien toistolta.

Onhan noita kaupallisiakin kuunneltuna monesta hintaluokasta, mutta realistisemman vertailun saa aikaan vain niihin malleihin, joita kotonaan on vähänkään enempää kuullut.

PS. Seuraava "harjoitus" voi hyvinkin olla rento ja huokea kokeilu jollain paperielementillä. Hyllyssä olisikin ennestään jotain Korea-tavaraa. Niiden hifistäminen voi olla kovankin takana :)

Mutta eipä ole loppuun kaluttu vielä nykyprojektikaan. Nyt vaan lähinnä kuuntelua (Kestotesti; alkaako rasittamaan) ja kenties vuodenvaihteen jälkeen taas ankarammin touhuamaan. 

Jep. Eiköhän oteta kaikki jolla nyt vähänkään on projektit haamullan, vain joku koppa kainaloon ja mennä porukalla ihmettelemään tuonne Thomaksen järkkäämään juttuun. Ihan löysin rantein mutta voisi olla ihan mukava meetinki ja saisi varmasti mukavasti perspektiiviä harrastukseen.

Olisi se ihan mukavaa vaihtelua tähän ainaiseen yksin nyhräämiseen cadien, pihuojen ja mikkien sekaan kohinapurske korvissa soiden ;) 

Aasinsiltana tämmöiseen ajatukseen: miten olisi keskarikoteloon(suljettu) syvään jonkinlainen ääntä hajoittava kiila peräosaan.Kyljet "suomulle" jotta takaosan ääni johtuisi osittain syvennyksiin jossa olisi esim. vanu+bitumi. Tavoite olisi suoran taaksepäin suuntautuvan aallon esteetön kulku. meniköhän aivan metsään? Nopeutta elementtiin? Itsellä tekisi mieli kokeilla mutta laiska...Gurut herätys onko sanottavaa,korjattavaa kommentoitavaa.

Miten kytkisitte D'appoliton? 

Paperikartioisissa on yleensä suurempi särö kuin jäykemmillä materiaaleilla on mutta suurin osa säröstä on 2.harmonista jonka korva havaitsee "musikaalisuutena" tai "lämpönä" äänessä. Metallikartioisissa tilanne on päinvastoin, esimerkiksi W18E001 omaa 1,5Khz kohdalla kartioresonanssin ali-kerrannaisesta johtuvan 1% 3.harmonisen piikin. Joillain Accutonin elementeillä ongelma on vielä kriittisempi, samoin W15 ja W12 Exceleillä, mennään yläkeskialueella jopa 3% 3.harmonisiin. No toki nuo testit on ajettu kovilla voimakkuuksilla, Seasilla 96dB äänenpaineella mutta en sitten tiedä miten maltillisena resonansseista johtuvat säröpatit pysyy hiljempaakin soitettaessa.

Joka tapauksessa 3.harmoninen alkaa luoda ääneen "ylimääräisiä" detaileja joka saattaa antaa väärän vaikutelman elementin todellisesta tarkkuudesta. Eli saa aikaan systeemin joka on tarkempi kuin äänite itse. ;)

Lisäksi nuo säröpatit pitäisi testata vähän perusteellisemmin. Esimerkiksi mainitsemani P13 Vifa on varsin tasainen säröltään, säröä esiintyy kovilla voimakkuuksilla 1-2% luokkaa mutta särökäyrä on tasainen eikä siinä ole jyrkkiä ja kapea-alaisia poikkeamia joita taas metallikartioisissa on. Lisäksi P13 särö on edelleen suurimmaksi osaksi 2.harmonista.

Eli pitäisi tutkia miten muutokset särössä vaikuttaa. Eli onko pahempi että elementti tuottaa koko taajuuskaistalla vaikkapa 1% säröä määrätyllä äänenvoimakkuudella suurimman osan ollessa 2.harmonista vaiko metallikartioinen joka samalla äänenvoimakkuudella paiskii suurimman osan kaistaa 0,3% säröllä mutta omaa jossain kohtaa kaistaa 1-3% patin 3.harmonista.

Bassoalueella moottorilla ja kokonaisrakenteella on tottakai suuri merkitys. Suuri osa erittäin pienisäröisistä PA bassoista on ihan normaalilla paperikartiolla tai hiilikuidulla vahvistettua paperia. Moottorit on sitten viimeisen päälle, järeää 3" puhekelaa, jäähdytetty tehokkaasti, oikosulkurenkaat, progressiivinen jäykkä ripustus, riittävästi lineaarista liikepoikkeamaa jne. Bassopäässä tuo kartiopinta kuitenkin rokkaa eikä sille voi mitään. Tällä tarkoitan siis alle 150Hz taajuuksia, sen yläpuolella tulee jo muita ominaisuuksia esiin. Toki kaikki nämä arvioita, mitään virallista tutkimusta en ole tehnyt eikä taida tällä erää olla semmoiseen aikaakaan. ;)

Teknisesti pieni särö on tietenkin avainasemassa soundiin mutta millaisia särökomponentteja "suosia" ylitse toisten onkin vaikeampi juttu. Sopivasti vaimennettu metallikartio on tietenkin ylivoimainen juttu tai keskialueella ATC tyyppinen järeä dome ratkaisu.

Pick you poison boys.

Jokohan päivän torpedointiannos olisi tässä? Vai ammutaanko lisää? ;)

Lieneekö vielä epäselvää miksi esimerkiksi allekirjoittaneella alkaa olla melko skeptiset ja pessimistiset ajatukset koko hommaan. Ultimatea ja täydellistä ei olekaan, taloudellisten resurssien puitteissa voi olla paras mahdollinen mutta miten hyvä se on... jaa'a. :) 

Jep. Onneksi DIY puolella homma tulee halvemmaksi, näinkin nirsolle markkinallisten ostaminen alkaisi tulla tuskaisen kalliiksi jos nyt tulee DIY roippeidenkin haaliminen.

Markkinallisella puolella en ole vielä yhtään moitteettomasti soivaa tullut vastaan, Krypton (messukuuntelu), Revolution A (esittely liikkeessä) ja Charisma-Charm (Penaudion tiloissa moneen otteeseen) on olleet parhaat mutta ei mikään niistä ole läheskään joka suhteessa moiteeton. Ja tämä ihan soundillisesti, puhumattakaan jos niitä aletaan teknisillä yksityiskohdilla pommittaa lyttyyn. ;) 

Älä ihmeessä lopeta tähän, tällaista "ammuntaa" kuuntelee (lukee) mielellään rajattomasti :)

Eli tuohon "putkisäröön" tuli oikeastaan todella paljon selventävää.

Tuo hyvyys/huonous ei taida selvitä tosiaan kuin kokeilemalla, jos silläkään... 

Niin no tarkoitus kun ei ole ampua alas toisten ideoita. Henkilökohtaisesti olen huomannut että tietämättömyys olisi välillä melkoinen siunaus. Jos jostain elementistä mittaa tai tietää siinä olevan jollain taajuudella säröpatin missä vaiheessa äänestäkin alkaa kuulla suurempia ongelmia kuin itse ongelma edes aiheuttaa?

Testaamallahan tuota voisi mallintaa mutta käytännössä se on hirveän vaikeaa. Valikoimassa pitäisi olla todella laaja valikoima elementtejä eri valmistajilta, ne jo itsessään maksaa tolkuttomasti. Sitten pitäisi vielä saada mahdollisimman tasapuoliset olosuhteet testaamiseen eli suotimien, taajuustasapainon ja suuntakuvioiden pitäisi olla mahdollisimman identtisiä. Samoin vaihevasteiden jolloin itse elementin ääni pääsisi mahdollisimman suureen rooliin. 

Toki tarkoitin tuolla kokeilulla sitä kun yleisesti pohdit tuosta torpedoinnista eli sitten kun on kukin oman parhaan osaamisensa mukaisesti tehnyt jotkut valinnat, sen jälkeen kokeilu näyttää onko tulos sinne päinkään kuin teoreettisten pohdintojen perusteella on kuvitellut.

Epäilemättä paremmalla tietämyksellä tehdyt valinnat ovat keskimäärin parempia.

Harrastajalle mikään laajamittainen testaus esim. elementtien säröistä ei liene kovin järkevää. 

En ole ainakaan löytänyt mitään paikkaa jossa olisi laajemmin julkaistu särötestejä. Linkwitz niitä on jonkin verran tehnyt ja julkistanut muuta muita en tiedä. 

Itseäni haittaa vähintään psykologisella tasolla metallikartioiden osalta se, että mekaanisista ominaisuuksista johtuvia ongelmia (kartioresonanssit) on korjattu sähköisesti (imupiiri). Eli se kartioresonanssin teoreettinen olemassaolo haittaa minua vaikka se olisi vaimennettu niin ettei sitä mitatusta taajuusvasteesta erota. Eli haitta on minulle todellinen riippumatta siitä erotanko ongelman äänestä. Jos kuitenkin kuvittelen että ehkä mahdollisesti erotan sen niin se jo haittaa kuunteluanautintoa. Yhtä paljon minua haittaa metallidiskantin ruma käyttäytyminen >20kHz taajuuksilla vaikka oma kuulo ei ulotu kuin 17kHz:iin asti. Eli suomeksi sanottuna: "päässä vikaa" :-)

Toisille varmasti pp-kartion "pehmeys" ja "muovisuus" sekä mitatut säröarvot ovat sietämättömiä huippuluokan kaiuttimessa.

Eli pointtini on, että kun mietitään kartiomateriaalien eroja niin todellisten kuultujen erojen lisäksi kuvioihin tulee mukaan mitatut faktatietoon perustuvat erot. Tästä kun vielä jokainen itsekseen "järkeilee" eteenpäin samoihin faktoihin perustuen saadaan vielä mukaan se psykologinen tekijä.

Mutta tämähän on tämän harrastuksen parasta antia. Mikään ei ole täydellistä vaikka olisi kuinka paljon faktoja. Ja makuasioista ei voi kiistellä.

-thomas s 

No itse tarkoitin tuolla torpedoinnilla pilvilinnojen ampumista. Tottakai määrätyt laadukkaat elementit on parempia kuin peruselementit puhumattakaan Bebek laadusta mutta siitä huolimatta varsin kaukana ideaalisesta.

Perfektionistille kaiuttimien tekeminen on kuolemaksi. Tekee mieluummin vaikka vahvistimen, siitä saa jo heittämällä reilusti ideaalisemman kuin kaiuttimista voi tämän hetkisellä fysiikan tietämyksellä koskaan saada. 

Näinpä. Ja vaikka sen metallikartioisen resonanssin tappaa on siellä esimerkiksi Excelien tapaan ali-kerrannaisten syynttämiä resonansseja jotka ei välttämättä näy vasteessa (W18) mutta särössä ja vesiputouskäyrässä kyllä. Linkwitz itsekin totesi W18E001 elementin erinomaiseksi mutta tulokset eivät olleet enää niin hyviä 1200Hz yläpuolella.

Metallidomeissa on sitten samoja ongelmia. Tosin tietääkseni Scan Speakin 9800 alumiinin varastoitunut energia jota Linkwitzkin moittii syntyy vaiheplugin ja domen välisestä resonanssista. Tuossa mallissahan ylimmän diskantin säteilykuviota on Focalien tapaan levitetty käyttämällä akustista linssiä domen edessä (näkyy kuvissa).

Diskanteistakin pitäisi tutkia laajempaa skaalaa kuin esimerkiksi Seasin alumiineja. Seas ei ole metallidomesuunnitteluunsa kovin paljoa panostanut, Excel mallistossa ei ole yhtään alumiinidomea. Maailmalla on paljon erittäin kehuttuja kovia materiaaleja käyttäviä diskantteja, on berylliumia, keraamisia, synteettistä timanttia, kevlaria jne. Esimerkiksi Accutonin C2-12 näyttäisi omaavan jonkunlaisia resonansseja jossain 30-40Hz huitteilla ja noitahan voi tuolta jo pehmitellä sopivasti suotimessa. Tosin edelleen passiivisessa suotimessa komponentit tuollaiseen menee erittäin pieniksi ja siten toleranssien merkitys notkistukseen kasvaa suuriksi.

Sikälihän nämä minun tekemäni havainnot muovikartioista keskialueella ei ole ihan objektiivisia kun yleensä tutustuu kaiuttimeen jo ennen kuuntelua sen verran että tietää materiaalit, yleisrakenteen ym. Testi pitäisi tehdä sokkona ja periaatteessa riittäisi jo elementit peittävä kangas etulevyssä. Tosin näitä iloisen keltaisia kevlar ja lasikuitukartioita ohut kangas ei kyllä peitä millään. :) 

Thomas S:

"Itseäni haittaa vähintään psykologisella tasolla metallikartioiden osalta se, että mekaanisista ominaisuuksista johtuvia ongelmia (kartioresonanssit) on korjattu sähköisesti (imupiiri). "

Juu, tällaisia asioita on mielessä kaivellut itselläkin, mutta kun ääni on hyvä ;) Uskon myös vakaasti, ettei (kai) Seas ole mallistonsa huipulla käyttänyt magnesiumia ainoastaan kosmeettisista tai eksoottis-kikkailu -syistä.

"...Tästä kun vielä jokainen itsekseen "järkeilee" eteenpäin samoihin faktoihin perustuen saadaan vielä mukaan se psykologinen tekijä."

Sanos muuta, nimenomaan :)

Pasi:

"Tästä olen tainnut kysellä ennenkin mutta tuota elementtien särötietämystä valmistajat jakavat todella kitsaasti."

Olisiko sitten syynä se, että kaiutinvalmistajat(kaan) eivät miellä säröä "ongelmaksi" tai muuten oleelliseksi osaksi speksejä. Vahvistimissa kyllä tehdään selvää särön olematomuudesta.

Jussi:

"Perfektionistille kaiuttimien tekeminen on kuolemaksi."

Aika vakava harrastus :b Joo, näin se tietenkin kuvainnollisesti on. Kuten myös usein mainittua, tieto lisää tuskaa, tälläkin alueella. Toivottakoon, ettei sitä tietoa aivan "liikaa" tule, eikä ala tavoitella täydellisyyttä. Saattaapi enimmät innot hiipua :D Sitten onkin sama kai aloittaa harrastus alusta ja hakea Anttilasta "stereot" :b 

Jep, luulen alunperinkin ymmärtäneeni mitä tarkoitat ja se on mielestäni pelkästään positiivista että näihin keskusteluihin löytyy tuon tyyppistä "torpedointia" :)

En oikein usko että minkaalainen eri kartiomateriaaleja vertaileva testi antaisi todellisuudessa paljoa tietoa itse kartiomateriaalin vaikutuksesta vaan kai siinä enempi verrattaisi toistinta kokonaisuutena ja kartiomateriaalin soinnin erottaminen olisi mahdotonta? 

Yksi syy noiden säröjen julkistamattomuuteen on varmasti niiden mittaluokat. Seas ilmoittaa Excelien säröt sikäli kun ne suurelta osin on erinomaisia. Ehkä vakioelementtien ostajia ei säikytellä dramaattisilla luvuilla kun soundi ei kuitenkaan ole niin kamala kuin särölukemat kertoo.

Vesa,

Siinä suhteessahan tämä DIY harrastus eroaa vakavasta high endismistä että pidemmälle edennyt "sairaus" DIY puolella tarkoittaa syvällisempää tietämystä ja hiuksia nostattavaa tuskaa tiedosta. High end puolella pahin lienee luulosairaudet jotka jossain vaiheessa lähtee mukaan kuvioihin. Uskoisin laitteistostaan ylpeän high endistin puolustavan laitteistonsa jokaista osasta ja valintaa varsin perusteellisesti ja olevan ylpeä systeemistään kun hermoraunio DIY harrastaja toteaa ohimennen ulkopuolisista hienolle soivan ja näyttävän referenssijärjestelmänsä olevan syvältä ja sieltä.

Kummatko sitten lie pahempia pöpejä. :D 

Luulottelisin että elementtivalmistajat tuon särön ongelmaksi mieltää mutta, olisiko ennemmin että aika harvalla särömittaukset loppujen lopuksi on "julkaisukelpoista" tasoa?

Ja varsinkin kun nuo mittaustulokset eivät välttämättä kovin lineaarisesti korreloidu elmentin kokonaislaatuun. 

"Aasinsiltana tämmöiseen ajatukseen: miten olisi keskarikoteloon(suljettu) syvään jonkinlainen ääntä hajoittava kiila peräosaan.Kyljet "suomulle" jotta takaosan ääni johtuisi osittain syvennyksiin jossa olisi esim. vanu+bitumi."

Maalaisjärjellä ajateltuna ei hullumpi idea. Näin ääniaallot eivät kohtaisi tasaista(?) takalevyä "yhtenäisenä" rintamana, eikä resonansseja pääse syntymään senkään vertaa.

"Miten kytkisitte D'appoliton?"

Täsmentäisitkö? Kyse elementtien sarjaan vs. rinnan kytkemisestä? 

Siinäpä todennäköisin selitys säröjen julkistamattomuuteen. Todennäköisesti liian rumia lukuja, mutta kuten todettua, niin vaikutus ei ole yhtä ruma..

Jussi, kirjoitit aika osuvasti vertauksen "High DIY:stä vs High end :)

Toivottavasti kukaan HE-ouolelta ei pillastu, mutta joskus luulo/kuulo laitteista on hieman.. "naiivi". Hieno, kallis laite täytyy olla teknisesti "parasta mahdollista". Usein näin onkin, mutta paljolti siellä on samaa peruselektroniikkaa (jos nyt aktiivilaitteista puhutaan) kuin "Sonyssakin".

Sairaalaelektroniikkaa kehiin ;) 

Niin vaikka kuten kirjoitin: tuossa suhteessa high end harrastus on mielenterveyden kannalta paljon fiksumpaa ja mielletään ehkä massakansalaisten keskuudessa järkevämmäksi jos joku pistää auton hinnan laitteistoon ja sanoo sen sitten olevan maailman paras, kuulostaakin paremmalle kuin yleiset pakettilaitteet.

Mutta mitäs ajattelee rivikansalainen kun näkee DIY pakertajan hienon sätöksen jota se on hiki otsalla pari vuotta tuskaillut, mittaillut, kuunnellut ja rakentanut, kuulostaa erinomaiselle, on ollut kaikkine elementtikokeiluineen myöskin varsin kallis, jos nyt ei henkilöautoluokkaa mutta kuitenkin, ja omistaja haukkuu sen heti pystyyn ja painuu kolvia heristäen omiaan pahantuulisena mutisten muualle. :D 

Juu, hokasin pointtisi. Näinhän se oikeastaan on.

Olen tainnut tupistakin joskus ääneen, kuinka tekeleessä on sitä ja tätä vielä virittelemättä.

Ulkonäkö nyt on sekka, josta "rivikansalaisen" kanssa voi samalla kielellä puhua. 

Muistaakseni joskus vertailin muutaman excelin lineaarista liikerataa suljetulla kotelolla ja liikeratansa raja tuli suunnilleen sillä taajuudella, jolla seasin mukaan kokonaissärö kasvoi noin kolmeen prosenttiin. 10" alin mitattu taajuus kutakuinkin mekaanisen liikemaksimin rajoilla ja säröä reilusti. Kellään varmaa tietoa?

Vesan ja Pasin toimesta tuli jälleen kerran kuvailtua aika hyvin keskiääniseni ominaissoundi, (mp14). Tosin purkkimaisuudesta en sano mitään. Omassa kotelossani sisäpinnalla niin julmettu kerros akryylimassaa sopivasti sormin paineltuna, ettei enempi resonoi. Mutta se pehmeys. Kai se silti on anteeksiantavaa muuta toteutusta ajatellen?

Tietenkin tässä saattaisi tulla kyseeseen jonkinlainen joukkohypnoosi, niin paljon tuosta polypropyleenistä on täällä kommentteja. Silti Tuomelan 262 käyttää kyseistä materiaalia(onkohan kuitenkaan ihan samaa?), eikä liene kovinkaan sumea? Lämpöiseksi ehkä omaa projektiani eniten kutsuisin. Erona ainakin viimeksimainituissa täysin erityyppiset diskantit: Uusi nauha vastaan vanha tekstiili, (kuten taisi olla myös "vanhiksella", jos oikein muisten, kuitenkin harrastajalla, joka myös kuvaili samoja ominaisuuksia.)

Vesa, mitään kommentteja, risuja tai niiden puutetta, kyseisestä Behringeristä? Käsittääkseni merkkiä ovat toisetkin harrastelijat kaikessa hiljaisuudessa käyttäneet jo kauan. Kuinka olet liittänyt johdot? Ihan yksinkertaisin rca-xlr patentti vaan vailla huolia? 

Vielä maininta tuosta MP14:sta. Jos varsin lievä purkkimaisuushavainto jätetään vaikka sivummalle. Syynä todennäköisimmin kotelo, sekä sopivasti diskantin takalaipan kohdalla resonoiva refleksiputki.

Kuitenkin joku "muovimaisuus", jäi mieleen. Samalla kuitenkin muuten suht "pehmeä" keskiääniseksi. Ehkä sitten tarkkuuden kustannuksella.

No jopa tuli ympäripyöreä sepitys :)

Behringeristä. Tähän asti hyvää sanottavaa. Varsin hyvät toiminnot ja säädöt. 2-tien voi jakaa käytännössä portaattomasti, olikohan välillä 44Hz... 9.3kHz.

Subbarin alin jako 10Hz :D

Noin ammattilaitteeksi hieman "jäykempiä" potikoita kaipaisin. No, lähinnä pelkään, että joku puolihuolimattomasti huitaisee asetuksia. Kanavakohtaisia säätöjä helpottaa aivan kelpo asteikko potikoissa, sekä pykälittäin (lyhyet pykälät) liikkuvat potikat.

Liitännät hoidin XLR-RCA muunnoksin "vailla huolia" ;)

Varsin kätevä laite ja "työkalu" tässä lopullisia jakoja ja tasoja hakiessa. Hintakaan ei ole laitteeseen nähden hirmuinen.

High endistin laite se ei ole. Siinä on paljon nappuloita ja ledejä loistaa vähimmilläänkin useita, osoittaen mitkä osat ovat "aktiivisena", sekä namiskoiden paikat (se ammattikäyttö nääs).

19" räkkikoko + valot pitää laitteen poissa useimpien varsinaisesta laitehyllystä. Syrjässä se on mullakin.

Testit jatkuu.

PS. Irroitettava verkkojohto sallii niihinkin sekoamisen :b

Tarkat tiedothan on (a href="http://www.behringer.com/02_products/prodindex.cfm?id=CX2310&lang=eng> täällä. Tarkimmat PDF:nä. 

Joskus tuota samaa suodinta ajattelin. Halpahan tuo olisi. Vaiheiden osuminen vaan tuurinkauppaa. Omassani tietyllä taajuudella jaettuna olisi teoriassa osunut aivan kohdalleen, ja vaikkei teoria pitäisikään niin tarkasti, niin käytännössä potikkaa kääntelemällä varmaankin löytyisi suotuisa sovitus. Mutta olisiko se sitten akustisesti se paras. Siinäpä kai se ainut miinuspuoli. Ja käytännössä päätteen osto yläpäälle. Kun vielä sen verran nirsoksi itseni tunnustan, ettei mitä tahansa "wattilähdettä" halua settiinsä tunkea, tulisi pelkästä alapään aktivoinnista turhaan hintavaa nykyisiin oloihin. Vaikka kai se olisi sen arvoista. Viimeksi vaan taisi olla entispäivänä, kun ikkuna taas resonoi urkujen tahtiin, vaikken niin kummoisia jalkioita ollut kuulevinani. Niin kovin huonekohtaista tuo kaikki.

Yhdessä asiassa olen ajan kuluessa maltillistanut "pysyvästi?" kantaani. Eli alabassojen kapasiteetti. Vaikea on kuvitella musiikilla sellaista tilannetta, että ihan ohimennen xls10 pari pohjaisi. Siihen linkwitz-sedän puolikkaan tuuman "kohtuusäröiseen" poikkeamaankin saa jonkinverran musiikilla ajaa bassoa. Toki jos nuo korjaisi aivan suoraksi alas asti... Mutta tuolloin huonevaste saattaisi olla liian paksu. Senkin ihmeen olen nimittäin eräällä subbarilla kuullut. Oli refleksimallinen, vailla kapasiteettiongelmia. Mutta huoneresonanssin kera vaikutelma oli aivan hanurista. Toki oikein kunnon "jytky" musiikki iski kunnon paineella, niin että paita pöllähteli, mutta kukapa huvikseen ihan niin paljoa revittää. Samoilla säädöillä urut soivat aivan liian paksusti.

Sekin seikka, että huone kuin huone jonkinverran korostaa alimpia, vapauttaa ainakin minut, urkufanin, tavoittelemasta sitä ulotteikkainta käppyrää. Ja em.subbarin tapauksessa vielä sopassa oli mukana jyrkät suotimet suht alhaalla suuntaan ja toiseen. Ja subsonic. Mikä siten oli niiden merkitys paksuun soundiin? Kuitenkin ajatukset ovat pysyneet sitkeästi loivasti yläbassoilta tai ylempää leikatuissa bassoissa, jotka esim. niillä 10" exceleillä silti menisivät suljettunakin kohtuullisen alas. Toki muitakin vaihtoehtoja löytyisi. Useimmiten erona tulee kotelotilavuus tai muutama hertsi sinne tänne. Saattaisi selvitä vähemmillä kartiortesonansseilla ja mahdollistaa sitäkin loivemman jaon. Toisaalta transmissiolinja exceleillä voisi olla toimivaksi asti väännettynä hieno asia. Siinä tapauksessa taas laskisin eduksi pitkän mekaanisen liikevaran. Niitä liian matalia kun saattaa joskus esiintyä. Mutta sellaisen kotelon säätämisessä ei hetki riittäisi, mikäli on uskominen lukemiinsa kommentteihin.

Yleinen dynamiikka on varmasti tärkeämpää kuin alin oktaavi. Dynamiikka vaan tulee siitä mieleen, kun on tullut näitä omia jo tarpeeksi kauan kuunneltua, ja kun sitten jossain kokeilee jotain pikkukaiutinta, niin pelkää hajottavansa ne. Eikä musiikki sittenkään tahdo sykkiä.

Selkeästi tässä on oma maku / linja alkanut hahmottua. Onko se sitten hyvä vai huono? Kenties huonoa innovatiivisuuden ja kaikenlaisen kokeilemisen suhteen. Mutta hyvää omalle pääkopalle, ei tarvitse murehtia ihan niin laajapohjaisesti kaikkia maailman vaihtoehtoja. Hieman laiskaksi on asian tiimoilta päässyt heittäytymään, kun ei ole enää selkeästi häiritseviä vikoja ollut äänessä. Tosin huippulaatu ja erottelu sitten asia erikseen. Kai näissä se oma soundinsa on aika vahvasti. 

Näinpä. Mutta mitäs hyötyä tällä saavutetaan?

Se ei kuitenkaan kuvaa kovin tarkkaan kokonaistilannetta joka oikeassa kaiuttimessa on. Samoin suotimien aiheuttamia vaihevirheitä voi generoida musiikkinäytteeseen ja kuunnella alkuperäistä ja muokattua sokkona kuulokkeilla mutta antaako tämäkään sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta?

Yleisesti,

Tuo eri säteilijöiden ominaissoundi voisi olla kaivettavissa hieman löyhemmilläkin ehdoilla. Tekemällä samaa kokoluokkaa olevia kaiuttimia ja jokaisesta parhaan mahdollisen käytettävissä olevista elementeistä. Eli metallikartioiselle alhaista/jyrkkää jakoa, imupiiriä ja muuta tarpeellista ja vastaavasti siististi käyttäytyvälle muovikartioiselle loivaa jakoa ja tietenkin lopuille kaikkea tältä väliltä.

Uskoisin kuitenkin että vaikka kokonaistoteutus vaihtelee, käyttämällä samaa diskanttia saataisiin kohtuullisen luotettavia tuloksia sokkokuuntelussa aikaan. Tottakai kokonaistoteutus vaikuttaa mutta kukin olisi toteutettu parhaalla mahdollisella tavalla jolloin taajuustasapaino, suuntakuviot ym seikat olisi hiottu kuhunkin toteutukseen parhaaksi mahdolliseksi. Näin ollen uskoisin pohjimmaisen ominaissoundin jäävän kuultavaksi ja jos ei jää, eikös se vain tarkoita sitä että jokaisella kartiomateriaalilla voidaan saada erittäin yhtenäisiä tuloksia hyvin toteutettuina?

Thomas,

Ehkäpä tässä voisi olla yksi villi idea DIY kisojen tulevaisuuteen. Tosin tämä vaatisi melkoisen määrän osallistujia ja innokkaita tekemään itselleen mahdollisesti tarpeettomat kaiuttimet. Eli jaettaisiin porukka eri kartiomateriaaleille ja määriteltäisiin ennakkoon mahdollisimman tasapuoliset elementit kustakin kastista. Diskantiksi jokin sopiva peruslaadukas malli. Sitten syntyy pieni kiista sallitaanko suuntain, no periaatteessa se pitäisi sallia tai olla jopa pakollinen koska diskantti ja sen suuntakuvio vaikuttaa kokonaisuuteen merkittävästi. Tähän suuntain-diskantti yhtälöön voisi sitten yhdistellä eri materiaaleilla olevia midwoofereita. Seasin 18cm sarjasta löytyisi esimerkiksi aika monia vaihtoehtoja, löytyy alumiinikartio L18, lasikuitua G18 ja paperia CA18. Jos tähän sallitaan myös W18 voisi olla yksi mutta en usko sen eroavan materiaalina kovin merkittävästi alumiinista ja Excel tekniikka antaisi tälle mallille epäreilua etua. L18, G18 ja CA18 on myös aikalailla samanhintaisia joten siinä olisi jo kolme. Muita materiaaleja pitäisi sitten varmaan kaivella muista malleista tai valmistajilta. Tosin runkojen erilaisuus vaatisi sitten referenssiä eli vaikkapa jokaiselta kisaan osallistuvalta elementtivalmistajalta olisi yksi kaiutin PP kartiolla ja loput eksoottisempia joten ei tule runkojen ym ominaisuuksien suhteen eriävyyksiä.

Toki tämä onnistuu myös 5" elementeillä, L15, G15 ja CA15 löytyy Seasin valikoimasta ja kokonsa puolesta antaisi ehkä hieman enemmän vapauksia suotimen suunnitteluun ja jakotaajuuksiin. 

"Vaiheiden osuminen vaan tuurinkauppaa."

Kyllähän se näinkin on, joskin mittaamalla saa senkin sitten selville. Melkoista hommaa se on passiivinakin saada vaiheet ja vasteet "sattumaan" kohdalleen.

Onko se sitten akustisesti paras, on eri homma, tosiaan. Aktiivisuotimen etuja on mm. vaihetoisto jakotaajuudella, mutta onko se aina paras ratkaisu.

Tällä hetkellähän mulla basson invertointi antaa maltillisemman yläbasson toiston, antaen samalla 8" bassollakin ihan mukavia urku-ulottuvuuksia.

En ole vielä mitannut vastetta koko systeemistä, ainoastaan passiiviosan. Nyt noiden liikuttelu tietokoneen lähelle on jo vaikeampaa. Pitänee enemmin vetää kaapelia sinne, missä vehkeet on

Vahvistimien hommaaminen on tietenkin rahallisesti huono homma, ellei ole mahdollisuutta tehdä itse tarpeeksi laadukasta ja kuitenkin edullista. Tosin suuremmilla tehoilla niistäkin tulee väkisin kalliita.

Koeajelen alapäätäni nyt vain 50W vahvistimella, joka kohtuuvoimakkuuksilla on vielä riittänyt. 

Niin siitä säröstä, sen mittaamisesta ja syntymisestä. Kaiuttimessa syntyy säröä aika monella tavalla kuten Mikko toteaa viestissä 62.

Yksi lähde on ilmavälin magneettikentän epähomogeenisuus (in-out) ja puhekelan induktanssin muuttuminen poikkeaman kasvaessa. Toinen on ripustusten jäykkyyden (jousivakion) epälineaarisuus, joka aiheuttaa mm. kompressiota. Äänenpaine ei kasva enää signaalin suhteessa ja transientit ovat vähän tumppuja.

Kolmas syntyy kaiutinkalvon lepatuksesta suurilla amplitudeilla. Tällöin syntyy aliharmonisia, jotka ovat erityisen häiritseviä. Se on "luonnotonta" ääntä ja sen mukanaolo heikentää äänilähteen paikantamista ja äänikenttä muuttuu epämääräisemmäksi.

Neljäs syntyy silloin, taajuus kasvaa niin paljon, ettei kalvo enää värähtele yhtenä kappaleena. Syntyy parillisia ja parittomia harmonisia. 2. harmoninen ei liene niin häiritsevä, koska se on sen verran lähellä perustaajuutta, että korvan peittoilmiö vaimentaa sen havaittavuutta.

Paperikartiot ovat koostumukseltaan verraten epähomogeenisia ja niiden säröt eivät ole kovin täsmällisiä. 70-luvun lopulla kaiutinkalvojen lepatusta ja mallinnettiin ja käyttäytymistä tutkittiin teoreettisesti (oli saatu tietokone) ja mittauksin (hologrammi). Muovikalvon särö oli paljon säännöllisempää ja tulokset olivat matemaattisen mallin mukaisia. Kuvissa näkyi säännöllisiä rengaskuvioita, paperikartioisten kuvat näyttivät lähinnä kaurapuurolta eikä varsinasta kapeakaista säröä esiintynyt. Ne lähinnä vain kohisivat.

Juttuja asiasta löytyy JAESin julkaisusta vuosilta 1976...78. En jaksanut kaikkia lukea ihan tarkkaan. Tekstiä oli kymmeniä sivuja.

Vanha DIN 45500 mukainen karakteristinen särö tasoitti ensin elementin amplitudin alueelle 100 Hz... 4 kHz keskimääräiseksi ja vertasi särökomponentin tasoa tähän. Joskus tuloksesta tuli aika kaunisteltu. Nykyisestä valmistajien mittaustavasta ei ole tarkempaa tietoa (vain FFT). 

Mielenkiintoista asiaa.

Jos kommentoidaan ihan kappalekohtaisesti:

Magneettikentän epähomogeenisuus lienee yksi seikka mihin Seas on yrittänyt tämän uuden Neodynium magneettijärjestelmänsä kanssa paneutua varsin tosissaan. Koko Excel sarja ja monen muunkin valmistajan paremmat mallit on tyypillisesti induktanssiltaan varsin pieniä, millihenrin osia, jopa alle 0,2mH. Käsittääkseni tämä vähentää muutosten suuruutta liikepoikkeaman mukana. Ripustusten tulisi toki olla mahdollisimman lineaariset ja lineaarisen liikepoikkeaman ylitykset kaikilla käytetyillä kuunteluvoimakkuuksilla estetty sopivalla suodolla. Eli ylipäästetään sopivasti jolloin maksimilineaarisella saadaan kaikille soitettaville taajuuksille niin paljon mekkalaa ettei sitä moni siedä kuunnella. Käytännössähän tämä taas vaatii aika järeitä toimenpiteitä varsinkin bassopäässä.

Lepatus on kyllä ongelma. Tosin mitä noita on kuunnellut ne ei kuulosta lainkaan niin pahalle kuin miltä kartion liike näyttää. Tosin esimerkkini perustuu pääasiassa 4" Exceliin perustuvaan Penaudio Charismaan ja nuo Excelit kestää kyllä melkoista rääkkiä. Viritystaajuuden alapuolisilla taajuuksilla saadaan kartiot vauhdikkaasti liikenteeseen mutta soundi ei puuroudu niin paljoa kuin lepatus edellyttäisi. No tottakai tilanne olisi varmasti parempi jos liike olisi kovallakin volumella maltillinen (-> monitie ratkaisu).

Liikepoikkeama itsessään on jo pahasta, oli elementti kuinka laadukas tahansa. Sikäli omaan ideologiaan tuollainen Focal 7K6411 tyylinen ratkaisu kävisi varsin hyvin. Erittäin kevyt (mms alle 7g) ja suuri (yli 160cm2) kartio, suuri voimakerroin ja herkkyys, jäykkä säteilijä (kevlar). Liikkuu varsin herkästi, liikuttaa pienilläkin liikepoikkeamilla hulppeasti ilmaa -> parempi dynamiikka -> pienempi särö?

Harmikseni en ole Focalin säröjä löytänyt mistään ja aika yleisesti noita vieroksutaan paremman luokan projekteissa. Edes DIY profeetta LDSG ei suosittele polykevlareita. Pitäisi melkein testailla mutta ei yksityisellä kestä persaus testailla ihan kaikkea.

Noiden ylempien aiheuttama kartion osittainen värähtely voisi olla hoidettavissa pienemmällä säteilijällä jolloin puhekelan halkaisija olisi paremmin suhteessa säteilijän kokoon ja käyttämällä mahdollisimman jäykkää säteilijämateriaalia, keraaminen, timantti tai beryllium esimerkiksi, jolloin säteilijän muodonmuutokset toiminta-alueella pysyy myös mahdollisimman pieninä.

Sitten päästäänkin väittelyyn miten nuo eri säröt ja epälineaarisuudet vaikuttaa kokonaisuuteen. Periaatteessa joka suhteessa "paras mahdollinen" on rakennettavissa mutta menee monitie ratkaisuksi aivan väkisin, siihen kun lisätään suuntakuviot ja niiden matsaaminen alkaakin soppa olla jo aika tiheää. 

Tuota Focalin 7K6411 oli jossain testattu, ja muistaakseni noin 1,5 kHz:ssa oli jo resonanssia. Kuinka luotettava tieto? Toisaalta, todennäköisemmin siinä voi uskoa sen olevan, kuin että ei olisi... :/

Kuinka paha ongelma sitten on käytännössä, aiheuttaako vain "pienen" säröpiikin, vai mitä. Niitähän ei näemmä pääse juuri kukaan pakoon. Silti ääni voi olla hyvä.

HMM, ellei tuostakaan elementistä olisi satunnaista nettikommenttia joskus löytänyt, saattaisi se olla omalla listallani korkealla ainakin herkkyytensä puolesta. Mutta mistäpä sitten onkisi tiedot kaikista muista vastaavista elementeistä. Hillitöntä googletusta, tai yksinkertaisesti "hilloa" kehiin ja itse mittaamaan. (Edelleenkin tieto lisää sitä itteensä...) 

Jos varmasti laadukkaita kevlar-elementtejä meinaa kannattaa kääntyä Scan Speakin puoleen, löytyy 5" keskiääni, 7" ja 8" basso(keskiääne)t.

Vasteessakin tuossa Focalissa on pieni kuoppa 1,5-2Khz alueella. Rakenne on varsin konservatiivinen ja suljettu. Eiköhän siitä paljon melua lähde mutta sen mitä tuosta on lukenut ei soundi välttämättä ole niitä ihan neutraaleimpia. 

'Syntyy parillisia ja parittomia harmonisia. 2. harmoninen ei liene niin häiritsevä, koska se on sen verran lähellä perustaajuutta, että korvan peittoilmiö vaimentaa sen havaittavuutta.'

Oma arvaukseni miksi parilliset särökomponentit eivät korvaa haittaa on se, että ne ovat musikaalisia. Eli toinen parillinen on sama nuotti kuin perustaajuus mutta oktaavia ylempänä ja neljäs parillinen vastaavasti kaksi oktaavia ylempänä. Eri soittimet tuottavat itsessään jo runsaasti tätä "hyvää" säröä. Jos kaiutin tuottaa runsaasti harmonista säröä se saattaa olla monen filosofian vastainen koska alkuperäinen signaali vääristyy. Mutta se voi silti kuulostaa hyvältä. Voi jopa olla että tällaisella kaiuttimella on helpompi nauttia musiikista kuin tarkasti signaalia toistavalla kaiuttimella. Vähän verrattavissa putkivahvistimien miellyttävään sointiin.

Käytännön tasolla taitaa kuitenkin olla niin että kaiutinelementti, jossa on runsaasti harmonista säröä tuottaa myös runsaasti ei-harmonista säröä.

-thomas s 

Millä perusteella valitsit G3 AC mallin? Sehän on isompi kuin esimerkiksi G2 ja samalla reilusti hinnakkaampi ja toimii suhteellisen alhaisillakin jakotaajuuksilla. Sinä kuitenkin jaat sen 10Khz huitteilta, miksi et ostanut pienempää?

Onko sinulla kokemuksia muista nauhoista? Philipsin tai Visatonin ehkäpä? Saalistan lähinnä infoa miltä tuo AC kuulostaa ja onko sen kalliille hinnalle perusteita. 

Amphion on perustellut oman pointtinsa 2-5Khz alueen jakamattomuudelle. Siegfried Linkwitz ajaa samaa asiaa.

Minkäslainen pohdinta tästä saataisiin aikaan, missä kohtaa jaon pitäisi olla, onko asialla merkitystä ja jos on niin miksi?

2-5Khz on Munson-Flecher käyrän mukaisesti ihmiskorvan herkin alue. Kovemmilla äänenvoimakkuuksilla, joita mm Linkwitz itse perustelee "aidon" kuunteluvaikutelman ja dynamiikkatason saavuttamiseksi, käyrä kuitenkin oikeaa jolloin bassojen ja ylimmän diskantin kuuloherkkyys lähenee keskialueen herkkyyttä.

Näin ollen voisi olettaa korvan olevan tarkin tuolla alueella ja nimenomaan hiljaisilla tai maltillisilla äänenvoimakkuuksilla. No toki kovatkaan äänenpaineet ei tässä tapauksessa tarkoita mitään älytöntä vaan jotain 90-95dB tasoja, piikit dynaamisella materiaalilla 100-110dB.

Tottakai tähän yhtälöön kuuluu myös särö mutta jos jätetään se pienemmälle huomiolle, laadukkaat domediskantit ja isot nauhat jaksaa kyllä toistaa alaskin pienellä säröllä joten se ei itsessään olen ongelma.

Suuntakuvio luonnollisesti myös vaikuttaa asiaan eli tuolla alueella ei varmaankaan kannata olla suuria vaihteluita suuntaavuudessa. Tässä asiassa täytyy "totuutta" kaivella sitten vain muutaman valmistajan osalta jotka markkinallisella puolella ovat ottaneet suuntakuviot ja niiden hallinnan "omaksi jutukseen". Gradient käyttää kaikissa malleissaan 4.asteen 2800Hz jakoa ja tämä on hyvin perusteltavissa koaksiaalin elementtien yhtenevällä suuntakuviolla tuolla taajuusalueella. Amphionilla on käytössä suuntaimet ja alhaiset jakotaajuudet, mitattuina vasteet on erittäin yhtenevät. Linkwitz itse ei käytä suuntainta ja ainakin Phoenix projektissa on huomattavissa selvää suuntaavuuden vähenemistä kun siirrytään 1400Hz jakotaajuudella diskantin kaistalle aina 4-6Khz saakka jossa diskantti alkaa noissa kulmissa itse suuntaamaan. Eikös tämä sitten sodi vähän Linkwitzin omien periaatteiden vastaisesti? Jakoa ei tuolla alueella ole mutta suuntakuvion on koko herkän alueen leveämpi kuin kaikilla muilla taajuuksilla.

Keskustelua? 

G3:ssa on herkkyyttä enemmän. Tulevaisuudessa tarkoitukseni olisi siirtyä johonkin kotitekoiseen 2A3 / 300B SE vahvariin.

Kokeilin tuota nauhaa muistaakseni n. 2,5k (3.aste) jaolla tuon Jordanin kanssa (1.asteen jako) ja lopputulos oli ihan miellyttävä ja tasapainoinen, jopa puuduttavan tylsä. Lopputuloksesta puuttui se koherenttius mitä Jordanilla yksistään on. Jordan yksin ei taasen yllä yhtä nättiin sointiin diskanteilla, vaan taipuu tietynlaiseen tummuuteen.

Suunnitelmissani on tämän johdosta käyttää korkeaa jakotaajuutta, jolloin suodossa syntyvät vaihevirheet ym. nousisivat pois tuolta herkimmältä kuuloalueelta. Samalla Jordan vaihtuu huomattavasti herkempään ja diskanttivasteeltaan suotuisampaan Fostexiin. Saa nähdä miten tässä käy...

Tämän 2,5kHz testin pohjalta arvioituna G3:n tarkkuus on huikeaa ja tilantuntu on loistava. Kuuntelut ovat jääneet kuitenkin siinä määrin vähäiselle etten osaa sen tarkempaa arviota antaa. Missään kohdin en ole pettynyt tähän elementtiin.

Pienenä miinuksena voidaan pitää elementin voimakasta suuntaavuutta. Vaakatasossa jo 10 asteeen poikkeama pudottaa vastetta huomattavasti. Sivusuunnassa suuntavuus ei ole näin voimakasta, mutta silti selkeästi havaittavaa.

Muista nauhoista itselläni ei ole sen suurempaa kokemusta, mitä nyt aikanaan tuli kuunneltua 45/3:sta ja siinä tuota Philipsin nauhaa. Mitään vertailevaa tietoa en osaa kertoa, sillä tuosta kuuntelusta on aikaa todella paljon.

Toimintaperiaate Philipsin ja AC:n nauhoilla on hieman erilainen. Philips taitaa olla enemminkin magnetostaatti? (muovikalvo vs. alumiininauha+muuntaja)

On myös vaikea verrata keskeneräisessä kovaäänisessä yksittäisen elementin sointia vs. loppuunhiottua kokonaisuutta.

Koitan uppoutua projektiini joululomalla syvällisemmin ja saada tuohon rinnalle jotain referenssikaappia (kaiketi Hifi 12/2). Nyt kisaraportti jäi vähän heikolle hapelle. 

Mielenkiintoista tuo suuntaavuuden voimakkuus. Pystysuunnassa se noin pitkällä nauhalla on jo ihan odotettavissa mutta käsittääkseni noiden pitäisi vaakasuunnassa olla varsin kapeita suikaleita joka taas vihjaisi varsin leveään suuntakuvioon sivusuunnassa. Tätä voi tottakai muokata tarvittaessa suuntaimella.

10 asteen muutos pystysuunnassa on normaaleilla kuunteluetäisyyksillä jo varsin merkittävä. No ei voi kuunnella kriittisesti makoillen sohvalla mutta tuo kompensoi jo suurimmat kuuntelijoiden pituuserot istuma-asennossa. 

Niin hyviä kuin nuo Linkwitzin suunnittelemat toistimet epäilemättä luetun perusteella ovatkin (ei mitään havaintoja itsellä), on tosiaan joskus tullut mieleen olisiko ollut jossain suhteessa huono ratkaisu jos diskanttia olisi siirretty vaikka hieman taaksepäin ja vaimennettu off-axis vasteita vaikkapa huovalla.

Linkwitzillä todennäköisesti kyllä on tähän on vankat perusteet miksi on tehnyt niin kuin on. Hän on tosin tehnyt ainakin Orioniin optionaalisen vaimennuksen juuri tuolle kyseiselle alueelle mutta muistaakseni perusteli sitä ainoastaa äänitteiden yliärhäkkyyden vaimentamisella tarvittaessa.

Tuosta jakoasiasta voisi kirjoitaa paremmalla aikaa muutaman sanan, vaikkei siitä kovin syvällisiä kokemuksia olekaan. 

Olen kyllä tehnyt elementeistä sörömittauksia, mutta mittaustuloksilla ja musiikilla kuuntelussa en ole päässyt yhtläilyyksiin kuin ainostaan diskantin alemilla taajuuksilla, jossa korva on muutenkin herkinmillään.

Käytännössä säröongelmat vaivaavat pieniä 2-tie kaiuttimia,jossa pieni elementti joutuu matalilla tajuuksilla linearisen toimintaalueen ulkopuolelle. Halpis elementit ovat tietenkin oma lukunsa ,joissa olen törmännyt säröongelmiin. Esim. Audaksen halvat muovirunkoiset elementit ovat surkeita tehonkeston suhteen. Mielestäni paras tapa todeta särö kuuntelemalla on kuunnella kaiutinta ulkona sinisingaalilla jolla moni- kerrannainen harmoninen särö on kuultavissa,koska sini singaali ei,omaa peittovaikutusta niin kuin laajakaistainen musiikki. Mielestäni sinisingaalilla kuuntelu antaa liaankin huonon kuvan elementistä ,koska sinisingaalilla kuuluviin saatu särö ei kuulukkaan musiikilla sen peittovaikutuksen takia.

Käytännön kaiutinsuunnittelussa akustinensuunnittelu on se kaikkein vaikein osio muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Difrektioiden minimoiminen vaikuttaa myös siihen että kaiutin ei paikannu äänikuvassa, koska nehän tulevat suoraan kaiuttimista eräänlasina lisääänilähteenä. Suuntakuvion tasisuudella on on ratkaisevin osuus ännikuvassa,koska se vaikuttaa oleelisesti sterokuvan vakauteen ja tilantuntuun. Tasainen suuntakuvio luo sekä lyhyillä että pitkilla heijastuksilla taajuusbalansiltaan tasaista aaltoilua summavasteeseen. Vakisuuntaava kaiutin(no ainakin mahdollisimman vakisuuntaava) on maailmanparas kautintyyppi, mutta myös ylivomaisesti vaikein myös toteuttaa Tedän että suuntakuvion hallinta on erittäin vaativaa. Siksipä kannattaisi aloittaa yksinkertaisesta dipolista täysin avonaisella rakenteella ainakin keskiäänisen osalta.Matalilla taajuksilla kannattaa käyttää aluksi levydipolia.

Kartiomateriaali ei itsessään kuulu, mutta sen vaikutus suuntakuvioon taasen kuuluu,koska pienikin ero suuntakuvissa kuuluu varsin selvästi.Metallikartion ja muovikartion äänessä on hyvin suuri ero,joka johtuu niiden erilaista suuntakuviosta, joka sekoitetaan helposti kartion omaksi ääneksi, joka on täysin harhakäsitys asiasta. Tietenkin kartioden täytyy olla myös tomintaalueellaan vähäresonannisia. Itselläni vanhimmat elementit ovat reilusti toistakymmentävuotta vanhoja. Sama elementti on ollut aluksi suljetussa kotelossa, sitten dipolina, ja nyt putkiresistanssikotelossa.Sitä ei voi uskoa kuinkapaljon erillaiselta sama elementti voi kuulostaa millaiseen akustiseen rakennelmaan se sijoitetaan. Kyllä kaiutinsuunnittelun ongelmat ovat aivan muualla kuin elementeissä. Kolmas vuosikymmen tässä on jo menossa tämän harrastuksen parissa, ja "opiskelu" vain yhä jatkuu, tosin käytännön sovellukset jo ottavat valtaosan ajasta. 

Ymmärsinkö siis oikein, että jos vertailussa on vaikkapa kaksi samasta kartiomuotista puristettua bassokeskiäänistä. Metallinen ja muovi, niin näissäkin on _materiaalista_ johtuva erilainen suuntakuvio ja siten eri soundi?

Kuinka sitten tuon Jussin jälkimmäisen linkin kaveri. Onko jutuissa sitten mitään todenmukaista? 

Tällä kaavalla magnesiumkartio suuntaisi enemmän kuin polypropyleeni? 

Linkwitz taisi jossain perustella kantaansa kun ei käytä suuntainta. Muistaakseni se hänen mukaansa värittää ääntä kun suurempi paine puristaa domea vaikka itse dome sen kestäisikin.

No tuohon on itse ilman pitkällisiä kokeiluja paha sanoa mitään. Amphionin malleissa on aika ärhäkkä yläkeskialue mutta luulisin sen olevan suotimella tehty tietoinen valinta. Kryptonissa tuota ei nimittäin esiinny ja suuntain on 8" kokoinen ja diskantti 1200Hz jaolla.

No Kryptonin keskialue onkin sitten kaikesta suuntaavuudesta huolimatta sumea, johtuneeko sitten suotimesta vai elementtivalinnasta. Parasta puhtautta ei ole saatu ilmoille.

Juhani,

Mielestäni särö ei voi koskaan olla liian pieni. Pienellä säröllä on suuntakuviosta huolimatta määrätyt edut joihin ei suurempisäröisellä päästä. Esimerkiksi Vifan P13 on varsin laadukas peruselementti, käytössä mm Dunlavyn isoissa malleissa. Käyttäytyy nätisti ja on laadultaan asiallinen. Säröarvot on kuitenkin varsin tavanomaiset, 95dB äänenpaineella huidellaan koko toistokaistalla jo 1,5-2% lukemissa ja särön kasvu 90dB ja 95dB välillä on jo merkittävä eli vaivattomasti tuo ei soi noinkaan lujaa. Vastaavasti esimerkiksi ATC:n dome toistaa kaistansa 90dB ja 95dB voimakkuudella samoilla säröarvoilla, alle 0,3%, ja tämä myös kuuluu äänessä. Suuntakuvion heittely ja huoneheijastukset sotkee kyllä ääntä mutta jos ääni on jo säröllä lähtiessään kartion pinnasta on osa pelistä jo menetetty. Vaikka kaiutin olisi kuinka suuntaava tai vakiosuuntaava tahansa 2% särö keskialueella on jo selkeä kompromissi. No niin on toki myös 0,3% mutta merkittävissä määrin pienempi. Äänen puhtaudella on myös suuri merkitys äänen autenttisuudelle ja yksityiskohtien erottelulle. Jos pienet nyanssit syystä tai toisesta hukkuu säröön ja kartio imee ne itseensä ei niitä luonnollisesti pääse millään tavalla kuuluvillekaan. Tämä ongelma syö uskottavuutta myös 2-tie kaiuttimien toistosta eli bassokeskiäänen vatkatessa epätoivoissaan bassotaajuuksia joita se ei kunnolla pysty toistamaan sotkee se samalla keskialuettakin.

Jos keskialueen särö on jo korvin selvästi kuultavaa on jotain pahasti pielessä. Mutta tätä paljon puhuttua verhoa musiikin ja kuuntelijan välistä ei saada pois jos ääni on suttuinen ja säröllä. Eihän se kuulosta niin pahalle kuin selvä särö mutta sen kuitenkin selkeästi huomaa kun sen osaa kuunnella. Ja tähän korvan herkimmän alueen säröön ei oikein elementtien määrällä pääse vaikuttamaan ja siinähän menisi samalla sekin vakiosuuntaavuus metsään. Johonkin 500Hz asti kartiopinnalla ja pienellä liikepoikkeamalla pääsee jo pitkälle mutta sen yläpuolella pienikin elementti toimii maltillisella liikepoikkeamalla kaikkiin tarpeellisiin äänenpaineisiin. Siinä kohtaa aletaan kysyä sitä laatua. Ja alempien soittaminen useammalla edullisellakaan ei oikein tule kyseeseen kun ominaissoundi on vielä mukana pelissä ja jos neutraali yläpään elementti yhdistetään suttuiseen alapäähän ei lopputulos edelleenkään ole kokonaisuutena neutraali.

Bassopäässä särö on sitten oma lukunsa. Jokunen aika sitten Hifissä testattiin edulliset subbarit joista mitattiin 90dB äänenpaineella 20Hz testitaajuudella jopa 50% säröjä. Tuolla säröllä perustaajuutta ei enää juuri edes erota, kyllähän sieltä helkkaristi mölyä lähtee mutta alkaa kerrannaiset olla jo varsin suuressa asemassa.

Kolinummen Arton kanssa ollut aiheesta puhetta ja Arto on päässyt Tampereen VRC järjestelmän myötä kokemaan akustoidussa tilassa oikeasti pienisäröisen bassotoiston. 16kpl 18" RCF:iä ja 6kW tehoa. Tulee kuulemma varsin orpo olo kun mitä tahansa kepoisempaa enää kuuntelee. Puhutaan kuitenkin käytännön tilanteissa rajattomasta äänenpainevarasta ja dynamiikasta ja särö on aikalailla minimaalinen ja se edelleen kuuluu.

No 2-teitä ei voi oikein laskea kokoäänialueen kaiuttimiksi missään mittaluokassa. 50Hz jos meinataan toistaa niin se alkaa koteloitunakin 12" elementistä että säröt alkaa olla sielläpäin. Kyllähän 4" elementin saa refleksinä ulottumaan tuonne mutta eihän se niitä taajuuksia käytännössä toista. Näitä toteutuksia markkinoilla on paljon mutta syykin on selvä: kysynnässä ihmiset haluaa pienet jalustakaiuttimet ja monelle se riittää, basso on lähinnä viitteellistä, huone sotkee senkin vähän ja lopuilla voidaankin keskittyä olennaisempaan.

"Vakisuuntaava kaiutin on maailmanparas kautintyyppi"

Aika raju väite. Eihän siinä mitään pahaakaan ole mutta ei se tee siitä silti sen parempaa kuin muistakaan kompromisseista. Olen tälläkin palstalla sanonut tämän moneen otteeseen: kaiutinrakentelu ei ole perfektionistin hommaa, kaikki on p*skoja ja mitä nopeammin tämän älyää myöntää niin sitä parempi. Toki voi ylläpitää myös oman kantansa maailman parhaasta mutta kaikenkaikkiaan varsin harva niin tekee. Amphionin markkinointi tuntuu syyllistyvän tähän "me ollaan maailman suurin kaunein ja paras, kaikki muu on p*skaa", samoin Genelec hemmot tällä palstalla mutta toivoisin että mahdollisimman harvat retkahtaa tähän harhaluuloon.

Tästä aiheesta oli jokunen aika sitten jossain threadissa, saattoi olla tämäkin, juttua. High endisti on teknisesti tietämätön ja helposti pitää järjestelmäänsä täydellisenä määrätylle tasolle päästyään. DIY harrastaja, sikäli kun ajatukset on maantasalla, pitää omia sätöksiään jatkuvasti kehityskelpoisina ja lukuisista kohdista epäkelpoina ja epäideaalisina. No näinhän tämä harrastus luonnollisesti pysyy myös hengissä tai sitten harrastaja joutuu nuppilataamoon huomattuaan ettei täydellisyyttä voikaan saavuttaa vaikka mitä tekisi.

"Kartiomateriaali ei itsessään kuulu, mutta sen vaikutus suuntakuvioon taasen kuuluu,koska pienikin ero suuntakuvissa kuuluu varsin selvästi."

Tähän haluaisin myös kuulla vähän perusteita. Jos otetaan vaikkapa teknisesti identtiset P17REX/P ja L17REX/P, toinen muovi ja toinen metallikartiolla ja laitetaan jako 1500Hz jossa kumpikaan ei kovinkaan merkittävästi suuntaa ja kuunnellaan. Meinasitko että soundissa ei ole minkäänlaista eroa?

"Tietenkin kartioden täytyy olla myös tomintaalueellaan vähäresonannisia."

Tästä on ollut sekä Madisoundissa että täälläkin jonkun verran asiaa. Muovikartioissa ei tyypillisesti ole minkäänlaisia säröjä, hyvänä esimerkkinä Vifat, erittäin helpot suotaa mutta säröarvot ja soundin puhtaus sen mukana on metsässä. No metsässä absoluuttisella asteikolla ja tämäkin on makuasia josta mm linkittämässäni Madisoundin threadissa on puhetta. Eli kaikki eivät välttämättä halua kuulla ihan kaikkia ääniä ja "julmaa totuutta" vaan nautitaan määrätystä "musikaalisuudesta". Tämä on hyvin ymmärrettävää, en minäkään haluaisi nuoruuteni suosikkilevyjä todella erottelevalla laitteistolla kuunnella, masokismin puolella se jo olisi, ei nautinto.

Niin, aiemmin on ollut näistä resonansseista puhetta. Valmistajat on näitä sitten optimoineet eri tavoin, erilaisia sandwich rakenteita ym. Metallikartioisessa, varsinkin jos moottori ja muu rakenne on vielä ajantasalla, on erittäin pieni särö toimintakaistalla. Esimerkiksi Seas W18E001 on tämmöinen. Myös vaste on erittäin tasainen. Pienestä säröstä huolimatta kartioresonanssit alikerrannaiset tekee tepposiaan, vastaavia on nähtävissä myös "korvattomissa" Accutonin keraamisissa elementeissä. Korvalliset keskiääni ja diskanttielementit on sitten korvien kanssa vaimennettu jolloin tuota ongelmaa on saatu merkittävästi pienemmäksi, tosin liikepoikkeaman kustannuksella jolloin sitä ei midwoofer tai basso käytössä voida hyödyntää.

W18E001 omaa 1,5Khz kohdalla 1% 3.harmonisen piikin. Mittaus tehty varsin kovalla voimakkuudella 96dB ja ilman vertailukohtaa ei voi sanoa miten tuo käyttäytyy hiljemmalla tai vielä kovemmalla tasolla. No, tuo piikki joka tapauksessa erottuu selvästi muuten erittäin pienestä säröstä. Mutta miten kuuluva se on? Vifojen kohdalla särö on noilla voimakkuuksilla jo 2% luokkaa joten särö on selvästi pienempi mutta vaikuttaako tuo ympäristön pienisäröisyys asiaan. Vifalla peli on jo kuitenkin suuren särön kokonaistason takia menetetty.

No johan oli paatosta ... 

"Muovikartioissa ei tyypillisesti ole minkäänlaisia säröjä,"

Ja siinä meni ajatukset sekaisin. Siis minkäänlaisia resonansseja tarkoitin ja nimenomaan vasteessa näkyviä. Muodonmuutoksiahan siinä on kokoajan tuottaen nimenomaan tuota säröä. 

Särö on tosiaankin helpointa kuulla käsipyyhkäisytekniikalla siniaaltogeneraattorilla, ja homma onnistuu ainostaan kaiuttomassa huoneessa tai ulkona. Särötutkimuksessa käytiin 80-luvulla kovaa vääntöä eikä silloinkaan siitä päästy yhteisymmärykseen amattilaisten välillä. Tehtiin niinsanottu absoluutinen koe jossa kaiutin sijoitettiin kaiuttomaan huoneeseen ja kaiuttimen eteen mikki ja ääni kierrätettiin kaiuttimen kautta, ja verattiin ääntä suoraan johtoon. Aluksi testiryhmä luuli kytkeneensä väärin kun ei löytynyt eroa äänessä, vasta kun joku oli mennyt seisomaan mikrofonin ja kaiuttimen väliin huomattiin että tuleehan se ääni kaiuttimesta!.No tosin tarkassa vertailussa jonkinlaisia erojakin sitten löytyi. NO näistä asioista on turha loppujenlopuksi riidellä. Antaa toisen tehdä se särötön kaiutin, ja toisen keskittyä johonkin toiseen tärkeänä pitämäänsä asiaan.

Kaiuttimen resolotuutio on paljolti kiinni sen suuntaavudesta. Vasta 3:ssa viimeisemässä kaiuttimessa olen huomannut että suuntakuvion tasaisuus on paljon tärkenpää mitä olin aluksi kuvitellutkaan.Kerroin asiasta Jorma Salmelle, joka totesi että juuri näin se onkin!. Vaikka uusimissa kaiuttimissani suuntaavuusindeksi on ollut pienempi kuin mitä monessa aikaisemassa kaiuttimessa, niin siitä nähden toistossa on ollut resolotuutiota selvästi enemmäm ja toisto muutenkin erittäin puhtaaan kuuloista. Erityisesti tämä on käynyt ilmi tajuden mukaan lyhenevässä resistanssipylväässä.Sen erottelukyky ja dynamiikka ovat huikaisevia sekä sterokuva erittäin kolmiulotteinen.Eräskin kuulija sanoi kuin korvat olisi vaihtanut uusiin. Toistossa ei ole säröstä tietoakaan ja puhdata ääntä lähtee enemmän mitä korvat kestävät.Äänitteiden erot ovat valtaisat, ja koska kaiutin on suunniteltu teorootisesti, niin sille sopivat parhaiten mikrofonipari äänitteet.Monet studiotuotokset kulostavat liian kirkkailta, joka oli odotettavissa jo suunnitteluvaiheessakin. Koko kaiutin on tehty hyvälaatuisilla peruselementeillä, jotka sopivat käyttötarkoitukseen hyvin.Tosin elementtivalintaan käytin runsaasti aikaa ja elementit olivat tuttuja edellisessä kaiuttimessa. Myös putkiresistanssikaiutin joka on suuntakuvioltaan symmetrisen kardiodimikrofonin kaltainen (kokeiluproto)tuotti myönteisen yllätyksen sen tilatoiston suhteen. Kaiuttimen suunnitelussa on ratkaisevinta kokonaisuuden hallinta, vain siten lopputulos voi olla toivotun kaltainen. Vakiosuuntaavakaiutin voi olla suuntakuvioltaan itseasissa mitä tahansa, kunhan vain kaikki tajuudet ovat keskenään mahdollisemman samalla tasolla .Itseasiassa vakiosuuntava kaiutin on myöskin täysin ympärisätelevä kaiutin joka teoroottisesti voi toimia hyvinkin riittävän suuressa tilassa, jossa seinistä muodustuneet heijastukset ovat riitävän pitkiä, jolloin heijastukset kuulostavat erillisiltä äänilähteiltä Vakisuuntaavan kaiuttimen variotaatioita on lukematon määrä, jotka voivat kuulostaa hyvinkin erillaisilta. Tosin täysin vakosuuntaavaa kaiutinta ei voi tehdä nykytekniikalla.Ainostaan voi yrittää tehdä mahdollisimman vakosuuntaavaa kaiutinta. 

Korkeilla taajuuksilla rakenteella on toki merkitystä mutta mainitsemassani esimerkissä jako olisi jo 1500Hz. Ongelma esiintyy nimittäin mm Kryptonissakin jossa jako on 1200Hz, edelleen keskialue on pehmeän kuuloinen. Ja jos edelleen otetaan mainitsemani L17 ja P17 testiin ja jaetaan 1500Hz, on ja off axis mitattuna suuntakuviot on aivan varmasti identtiset tai niin identtiset kuin ne voi olla. Miten soundierot selitetään?

Tarkoitatko pitkänlinjan ammattilaisella Jorma Salmea?

Kuten tiedät jokaisella pitkän linjan harrastajalla / ammattilaisella, kuten Jormalla ja sinulla, on määrätyt pitkällä aikavälillä muodostuneet mielipiteet ja käsitteet. Tästä huolimatta se ei tee teistä messiaita omalla alallanne. Gradient Revolution on hyvä kaiutin mutta maailmalla on monia paljon parempiakin, hintaluokka nousee ja mahdollisesti myös rakenne muuttuu konventionaalisempaan päin. Miten on selitettävissä että akustisesti näinkin oikeaoppisesti tehty kaiutin kuin Revolution voidaan selättää koteloiduilla kaiuttimella? Ja vieläpä maltillisen kokoisissa tiloissa, isot hallit sitten erikseen. Nämä mielipiteet eivät tietenkään tarkoita ettenkö arvostaisi ja kunnioittaisi teidän molempien mielipiteitä. Toki kunnioitan, sekä mielipiteitä että pitkänlinjan työtä kaiuttimien kehittämiseksi. Silti pitäisi olla tilaa kritiikille.

Jos vakiosuuntaavuus ja sähkö-akustisesti hyvin toteutettu järjestelmä hyvillä peruselementeillä olisi "se" ainoa ja ylivoimaisesti paras kuten tekstistäsi voisi päätellä, miksi maailman parhaat kaiuttimet on edelleen monessa suhteessa varsin kaukana tuosta? Acapellan isot mallit, Dunlavyt, Wilsonit, JmLab Utopiat, isot Magnepanit...

No osa noista menee jo rajusti Revolutioiden hintatason yli mutta jos otetaan vanhoissa markoissa valinta 20000mk kaiutinparista ei valinta missään nimessä ole absoluuttisen selvä Revolutionin hyväksi. Miksi?

Kaksi toistaiseksi kuulemaani järjestelmää ovat hieman ylitse muiden: Revolution A ja Penaudio Charisma-Charm. Molemmat tosin eri meriiteillä. Mielestäni Charisma mättää keskialueella ja yläpäällä Revolution ja vastaavasti Revolution on alapäältään luonnollisesti parempi. Ultimatea en ole vielä kuullut, siis järjestelmää jossa ei jäisi sanansijaa mukinalle. Siis ihan soundillisesti, ulkonäkö on sitten katsojan silmässä ja siten eri asia.

Sinänsä hassua että kokonaisuutena ja vakiosuuntaavuuden suhteen niin perseelleen suunniteltu tuote kuin Charisma pärjää akustisessa resistanssikotelossa olevalle Revolution yläpäälle.

"Särötutkimuksessa käytiin 80-luvulla kovaa vääntöä eikä silloinkaan siitä päästy yhteisymmärykseen amattilaisten välillä."

Olisikohan ala hieman kehittynyt tuosta?

Särötön kaiutin on käytännön mahdottomuus näillä fysiikanlailla mutta esimerkiksi iso elektrostaattinen paneeli pääsee varsin lähelle, Arton ESLuilla 90dB 1000Hz testiäänellä 2.harmoninen 0,06%, loput alle kohinatason. No tuohon ei ole dynaamisilla elementeillä mitään asiaa.

"Kaiuttimen suunnitelussa on ratkaisevinta kokonaisuuden hallinta, vain siten lopputulos voi olla toivotun kaltainen."

Tästä asiasta olen samaa mieltä. Creon ketjussa onkin ollut hieman puhetta heikoimmista lenkeistä ja kyllähän hopeiset kaapelit aika heikoilla on jos muut ei ole samaa tasoa. Siis olettaen että eroa sittenkään olisi merkittävissä määrin.

Jos pelkkiä mittauksia tuijotetaan on esimerkiksi mielenkiintoinen tapaus reilu vuosi sitten testattu ProAc Future One. Taajuusvasteet on ja off axis varsin kaukana suorasta, tehovasteessa ja taajuusvasteessa keskialueella selvä korostuma takaa avoimen keskiäänen takia, basso refleksikotelossa oleva 7" Scan Speak ja silti kaiutin arvioitiin sokkokuuntelussa erääksi parhaista koskaan Hifissä testatuissa.

Tottakai omista luomuksista ja pitkällisen kokeilun tuloksista täytyy olla ylpeä mutta siitä huolimatta ei pidä uskotella että on kehittänyt jotain ylivoimaista. Kaiutinmaailmassa ei ole vielä semmoista kehitettykään. Sen vuoksi markkinallinen kirjokin on niin laaja kuin se on.

Olisi itseasiassa mielenkiintoista nähdä Acapella Campanilen mittaukset jossain. Siis on ja off axis, tehovasteet ym. Jaakko Eräpuu kävi ne kuuntelemassa jokunen aika sitten TL audiossa ja totesi niiden olevan parasta mitä on koskaan kuullut ja Jaakko on tietääkseni kuullut aika monta systeemiä. Teknisestihän tuo on arveluttava, 600Hz asti yli 2m korkealla bassotornilla (vaikka onkin suodettu 3,5-tieksi), sitten siirtymä Dynaudion torvisuunnattuun keskiääneen ja viimeiseksi 5Khz jaolla plasmadiskantti. Keskiäänen ja diskantin välimatka 40cm luokkaa ja ovat vielä kaukana samalta pystylinjalta. Off axis vasteissa luulisi olevan melkoisia kampasuodinilmiöitä. Miksi se silti on paras vaikka vakiosuuntaavuudesta ei voine puhua?

Pyydän anteeksi jos paatokseni pahoittaa mielen. Henkilökohtaisesti en pidä ajatuksesta että joku pitää tässä asiassa omaa tai jotain määrättyä tuotosta ylitse muiden. Siis oletuksella että on tietoa asiasta, moni rakennussarjan rakentaja pitää omiaan erinomaisina eikä moitteen sanaa löydy mutta silloin tilanne on hieman eri. Messuilla pidin suuni kiinni vaikka teki mieleni sanoa Amphionin toimitusjohtajallekin pari valittua sanaa tämän lausunnon jälkeen:

"Jos kaiuttimet keksittäisiin nyt tämmöisinä kuin me ne teemme (Krypton) ja joku alkaisi tehdä niitä perinteisiin koteloihin, nämä naurettaisiin ulos markkinoilta". Aika kovaa tekstiä, toki tuotokseen noin pitkän hiomisen jälkeen pitää uskoa ja luottaa mutta nestepäisyyden voisi markkinoinnissa jättää pois. No todennäköisesti Petteri ei arvannut kuulijan tietoa asioista, massasta kun en fyysisesti erotu. 

Täytyy sen verran lisätä että suuntaavuus ja vakiosuuntaavuus on varmasti positiivisia asioita, sitä ei ole kieltäminen. Tasainen tehovaste ja suuntakuvio on aina eduksi. Pointtini olisi lähinnä se ettei se ole ainoa autuaaksi tekevä asia, vain yksi asia muiden joukossa.

Arvostan työtäsi ja ottaisin mielelläni sinuun yhteyttä vastaisuudessakin kun tulee tiukkoja paikkoja omien projektien tai pelkkien mielenkiintojenkin myötä faktatiedolle kardioidikoteloinnista ja vakiosuuntaavuudesta. Tässä suhteessa teet korvaamattoman arvokasta pioneerityötä ilman markkinallisuuden rajoitteita ja tälle täytyy ehdottomasti nostaa hattua.

Ymmärrän toki tilanteen enkä halua missään nimessä saada DIY palstallekin sotaa aikaan mutta kuten varmaankin tiedät jokaisella pidemmänlinjan harrastajalla on omat enemmän tai vähemmän jääräpäiset ajatukset ja ohjanuorat asioiden suhteen ja neuvoja pyytävän tulisi sitten osata suodattaa osa pois ja sijoittaa jotain omaa ajattelua tilalle. 

Kalvojen materiaalien "ominais äänistä" kysäsisin/huomauttaisin, että eikö jälkivärähtelyt vaikuta soundiin aika paljon?! 

Siis elementtien jälkivärähtely? Kotelothan värähtelee tyypillisesti vielä lisää jos ei peruskallioon poraa niitä kiinni.

Kyllähän ne vaikuttaa. Tosin voimakkuudestahan se riippuu. Tyypillisesti paperi- ja muovikartioiset on vesiputouksessa varsin siistit, ei mitään suuria poikkeamia. Metallikartioisissa on sitten merkittäviä jälkivärähtelyjä resonanssien muodossa ja lisäksi on näitä ali-kerrannaisia, tuokin W18E001:n 1,5Khz säröpiikki näkyy todennäköisesti selvästi myös vesiputouksessa. Eli kartio varastoi energiaa joka sitten purkautuu jälkivärähtelyinä. Pehmeät säteilijämateriaalit imee ne itseensä kun sisäinen vaimennus on niin voimakasta. 

Jos mainutuilla L17 ja P17 eivät eroa 1500Hz jaolla toisistaan, niin aion kokeilla asian käytännössä kyseisillä elementeillä putkiresistanssikotelossa, jossa elementien todelliset erot tulevat paremmin esiin kuin millään muulla kaiutintyypillä.Mielenkiintoista kokeilla.

Se että Revolution ei ole sen parenpi mitä se onkaan johtuu siitä että se on vain kaupallinen kompromissi.Kysyin Jormalta miksi et ole lähtenyt optimoimaan rakenetta(koaksidi ympärivuotavaan koteloon). Kaupallinen kaiutin on aina komporomissi. Yksinkertaisesti ei voi lähteä tekemään markkinoille optimikaiutinta, koska tuotantokustannukset nousevat ylitsepääsemättömän korkeaksi.Lisäksi koaksidielementti on kaukana rakenteen sallimasta ihanteesta. Harrastuspuolella tälläisiä kompromisseja ei tarvitse tehdä vaan voi tehdä kaiken ilman kaupallisia kompromisseja Jorman kanssa on käyty pitkia keskusteluja teoroottisesesta kaiutinsuunnittelusta jossa etusijalla on ollut niinsanottu luonnollinen tilatoisto, jossa nykyisellä perinteisellä 2-kanava toistolla ei päästä lähelekkään tilatoistossa. Hyvään tilatiostoon ei tarvita kuin erkoisranteinen dipoli huoneen keskilinjalle poikittain ja samoin huoneen keskilinjalle mielummin pystysuuntaava kardoidin(joka minulla jo onkin). Dipoliin johdetaan erotussingaali, ja kardoidiin summasingaali. Kaiutinjärjestelmällä saadaan mono yhdestä kaiuttimesta suoraan edestä, ja heijastuneet äänet ovat todellakin heijastuneita ääniä huoneen seiniltä kuten luonossakin.(jalostettu MS tekniikka). Vaikeinta tässä on sen dipolinrakentaminen, jossa täytyy unohtaa perinteinen kaiutinsuunnittelu kokonaan dipolidiskantin osalta. Joitain peruskokeita olen jo tehnytkin, mutta jatkokokeet ratkaisevat onko laskelmat pitäneet paikkaansa. Myös erikoisrakenteinen koksidielementti minulla on tulevaisuuden suunitelmissa,jossa kartio on optimisuuntaimen mallinen, ja kartio on tehty sisämuotissa laminoimalla kuidusta siten että kartiosta tulee hallitusti taipuva reunoja kohti(kuidun määrä lisääntyy asteitain reunoja kohti mentäessä).Diskantti sijaitsee mangeetin takana kalottidraiverissa, josta aalto johdetaan jatkuvaaputkea pitkin puhekelan läpi kartiosuuntaimelle. Lisäksi olisi mukava tehdä hunemoodien tappajaksi tupla dipoli, jossa elementien pintaala täytyy 4-kertaistaa normaali dioliin verattuna. Joten tekemistä riittää!. Tämä on sitä niinsanottua itsensa toteuttamista.

Se että mainetsemasi "kauppaliset" huippukaiuttimet ovat niin erilasia ei ole mikään yllätys. Acapellan erinomaisuus perustuu sen voimakkaaseen suuntaavuuteen, jossa huoneen osuus jää pieneksi suoran äänen olessa vallitsevaa. Kyseinen kaiutin soveltuu vain huippuäänitteille.Lisäksi torvi on periaateessa oikein suuniteltuna suuntakuvioltaan varsin tasainen.Kaiuttimen suljettu osa onkin selkeästi kaupallinen kompromissi, jonka valmistja varmasti hyvinkin tietää, koska siltä löytyy torvia alapäähänkin.Suurten paneelien erinomaisuus perustuu puhtaasti niiden voimakaaseen suuntaavuuteen jolloin tehovasteen heikkous ei välttämättä haittaa(tosiasiassa haittaa pitkillä heijastuksilla). Kryptonin soundi saattaa olla niinsanottu tehty soundi suotimella. Ihmiset ovat niin erinlaisia että täytyynhän ne erinlaiset soundiihanteet tyydyttää. Kaupalliset kaiuttimet ovat vain"kaupallisia kompromisseja", mutta jos homalla aikoo elää niin ei sitä voi muutakaan, ymmärrän sen hyvin. Olen varmasti hyvinkin jääräpäinen näissä asioissa, joka luulee tietävän enenpi,kuin itseasissa tietääkään. Hulluutta on varmasti monenlaista, kun mies istuu pelolla sinigeneraattori kourassa, ja kuuntelee outoa vinguntaa kaiuttimesta, ja naapurin isäntä tulee kysymään mitä sinä teet,tuota öh no minä... 

Putkiresistanssi..? Jokin oma kehitelmä, vai? Onko siitä mahdollista saada tarvittavia perustietoja, joilla voi joskus jotain kokeilla?

Olen kyllä omassa jästipäisyydessäni (hehe) taipuvainen uskomaan kaiutinelementtien omaavan soundin johtuvan myös muustakin kuin suuntakuviosta.

Kaiutinsuunnittelu on mulla vasta uhmaiässä oleva harraste, mutta kyllä noilla elementeillä, kotelolla ja ilman, on tullut pelattua koko pieni ikä.

Juu, pientä vääntöä, mutta täällä pysynee yhä hyvät tavat kunniassa, eiks?

Kuten kaupallisessa maailmassa, meilläkin on omat tapamme ja mieltymyksemme. Aika hyvin kuitenkin myös yhteen hiileen puhaltaminen on aina onnistunut. 

Kertasin vähän muistikuviani kaiutinkalvon rakennemateriaaleista ja niiden merkityksestä.

Kevyt kalvo on edullinen pyrittäessä parhaaseen hyötysuhteeseen. Hyötysuhde pienenee verrannollisena painon neliöön.

Toinen tärkeä seikka on kalvon dynaaminen jäykkyys. Sitä kuvaa ehkä parhaiten äänen nopeus materiaalissa. Se on kimmomodulin ja tiheyden suhde.

Paperikuidut ovat kevyitä. Kimmomoduli on pieni ja äänen nopeus paperissa on 1800 m/s. Fenolilla tai epoksilla kyllästetty paperi on jäykempää, äänen nopeus on 3000 m/s tienoilla.

Lasikuidussa nopeus on yli 5000, alumiinissa 6500, magnesiumissa 5800, titaanissa 6000 ja hiilikuidussa yli 11000 m/s.

Beryllium on listaykkönen, yli 12500 m/s. Sen työstäminen kaiutinkalvoksi on vain kovin vaikeaa.

Paperikartion ominaisuuksiin on helppo vaikuttaa. Kyllästettä voidaan lisätä reunoille muutaman sentin levyiseksi renkaaksi. Joskus ihmettelin asiaa, että miksi näin ja löysin sille seltyksiä.

Voidaan ajatella ilmiötä, mitä tapahtuu esim yli 10 kHz taajuudella, kun puhekela kulkee edestakaisin alle 0,05 millisekunnissa. Paperissa ääni on edennyt sinä aikana vasta muutaman sentin eli jonnekin 6,5 tuumaisen kaiuttimen reunalle, kun puhekela on palannut jo alkuasemaansa. Reunalla vasta havaitataan, että se meni jo. Kylläste tekee kalvosta nopeamman. Jäykkyys näin ajateltuna on vain "hyvää äänen johtavuutta".

Alumiinikalvo ehtii tässä hyvin mukaan kuten aina - niin hyvässä kuin pahassa. Pelkkä äänen nopeus ei kuitenkaan tunnu olevan ainoa tärkeä tekijä, muutakin tarvitaan.

Yksi hyvä konsti "parantaa" toistoa on tehdä pölykuppi kevyestä metallista. Muutaman sentin kalotti värähtelee jäykästi yhtenä kappaleena suurellakin taajuudella. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun aallonpituuden puolikas on pallopintaisen kalotin kaarevuussäteen luokkaa. Äänenpaine kalotin reunalla ja huipulla ovat vastakkaisvaiheessa ja taajuusvasteeseen tule kuoppa.

Säröstä

Kaiuttimessa yhtenä särötekijänä on virrallisen puhekelan liike magneetikentässä, jossa on umpirautaiset mabneettinavat. Syntyy pyörrevirtoja, jotka vastustavat puhekelan liikettä. Särö voi olla 1..2 % tasolla, ellei asialle ole tehty mitään.

Magneettinavat voidaan tehdä lamellista kuten muuntajatkin. Näin pyörrevirtojen vaikutus saadaan jo puoleen. Lisäksi voidaan puhekelan päihin tehdä oikosulkurenkaat tai metallinen vaiheplugi, jotka rajoittavat puhekelan induktanssin vaihtelua ja jarruttavat poikkeamaa liian suurilla amplitudeilla.

Vaiheplugien tonttulakkimainen muoto voi johtua (?) edellämainitusta pallokalotin ongelmasta, jossa taajuusvasteseen tulee kuoppa.

Kokemuksesta

En ole koskaan rakentanut kolmitiekaiutinta. Kaksitiessäkin on ollut tarpeeksi parametrejä. Ainahan sitä voi täydentää subbarilla. Jakotaajuudessa olen pyrkinyt 3500 Hz yläpuolelle. Vaikeinta on ollut löytää siedettävä keskiääninen, joka soi hyvin 6 oktaavin alueen. Diskanttialueella torvi tuntuu kotona edelleen parhaalta. Ehkä laite ja kuulija ovat siinä löytäneet toisensa :).

Pienen ja suuren kaiuttimen taajusvaste voi olla yhteneväinen. Siihen ei ole mitään estettä. Pieni kaiutin soi vain paljon hiljempaa samalla sähköteholla.

Minäkin olen vanha jäärä, jolla ovat luutuneet mielipiteet. Pyrin kuitenkin välttämään niiden tuputtamista muille ja yritän etupäässä kertoa ilmiöiden fysikaalisista perusteista. Ymmärryksen yläpuolella kulkee vielä yksi koulukunta, joiden keskusteluja en halua rajoittaa. Annan heidän vapaasti keksiä uusia ilmiöitä äänimailmasta ja kirjoitella niistä omaan osioonsa.

Totesin aikanaan jo tämän ketjun ykkösosan olevan parempi kuin lehti - vai onko joku voinut lukea kaikkia näitä asioita lehdestä - varsinkaan livenä?

Joulua itse kullekin - hiljennyn viikoksi netin ulkopuolelle. 

Entäpä sitten väitetty tarkkuuden ja musikaalisuuden yhdistelmä? Onko "musikaalisuus" aina jonkin alueen säröä/verhoutuneisuutta tms?

Oma kokemus (jolla nyt ei mitään yleispätevää merkitystä toki ole) antaisi viitteitä että verhoutunut ei kuulosta välttämättä kovin musikaaliselta (tai mielyttävältä) ja toisaalta jopa (keskialueeltaan) ärhäkkää hipova voi sitä olla, joskin tällöin erittäin ääniteriippuvaisesti.

Esimerkkinä vaikkapa Dunlavy. Ei käyttäne lainkaan tarkkoja metallikartioita mutta on silti ilmeisen hyvin tunnettu analyyttisestä tarkkuudestaan. Eli olisiko tuo tarkkuus kuitenkin kiinni paljolti myös muista asioista kuin pelkistä elementin ominaisuuksista?

Tämä siis vain pohdintaa väittämättä suuntaan tai toiseen. Paha mennä mitään väittämään tällä kokemuksella. 

Vaikka Audaxin taajuusbalanssi olisi selvästi vaimeampi keskialueeltaan, se jostain syystä kuulostaa tarkemmalta/vähemmän verhoutuneelta tuolla alueella. Toki on huomattava että vertaillut toistimet ovat erittäin erilaisia rakenteeltaan.

pp-metalli-paperiseos vertailua olisi kyllä erittäin mielenkiintoista tehdä samalla kaiuttimella, käyttäen saman valmistajan samankokoisia elementtejä. Seasin elementit kävisivät tähän kokeiluun varsin hyvin. 

Berylliumin ohi taitaa porhaltaa vielä timantti joka on kovin luonnossa esiintyvä aine mutta siinä mennään jo hintaluokassa tolkuttomuuksiin. 19mm Accutonin D20 maksaa $2800/kpl kun keraamisen 1" mallin saa alle 1/20 tuosta.

Pasi,

Hyviä kysymyksiä.

Ehkäpä Dunlavyn valtti on monitierakenne. Säteilijöiden pinta-ala pienenee taajuuden mukaan jolloin jopa hieman "hitaammat" materiaalit pysyy riittävissä määrin mukana. Ehkä Duntechin isot mallit on jopa parempi esimerkki: 2kpl 12" alabassoja, 2kpl 6½" yläbassoja, 2kpl 2" keskiääni ja 1" diskantti, kaikki 1.asteen suodoilla. 

Hyvinpä passaisi maalaisjärkeen tuo monitierakenne.

Olisiko esim. pp-kartio siten epätarkka vain silloin kun jako tällätään liian ylös ja varsin oiva tarkkuudeltaan "sopivalla" taajuusalueella? 

Hyvä kysymys. Absoluuttisella tasolla pehmeä säteilijä ei ole läpeensä huono, jos katsotaan vaikkapa Dynaudion Esotarin tai ATC:n SM75-150S keskiäänen säröarvoja, ei ne siitä juurikaan parane.

Kysymys on ehkä enemmänkin siitä miten kartion pitäisi liikkua. Menee aivan teoreettiseksi maalaisjärkipohjaiseksi pohdinnaksi mutta sallittakoon tämän kerran. Monet toitottaa puhdasta mäntämäistä liikettä ja kuten Vanhis jo havainnollisesti asian ilmaisi: jäykällä kartiolla on aivan selvät edut tässä suhteessa.

Sitten taas kaikki säröt ja niiden suhteet keskenään. Parillisia kerrannaisia on akustisessa musiikissa pilvin pimein ja 2.harmonisen parinkaan prosentin luvut ei kuulosta niin pahalle kuin luulisi. Ja vastaavasti parilliset kerrannaiset joista 3.harmoninen etunenässä on luonnottomampia ja joita metallikartioissa alikerrannaisten myötä esiintyy. Putkivahvistimissa muutaman prosentin särö ei haittaa vielä mitään, 99% 2.harmoninen ja soundi sen kuin paranee. Vastaavasti erittäin pienisäröiseksi hangattu solid state kuulostaa jo kamalalle kun suuri liiketakaisinkytkentä kaivelee esille korvalle erittäin epä-luonnollista TIM säröä ilmoille.

Eli onko kovaa soitettaessa suurempi ongelma olla 1% 3.harmonisen piikki vai tasainen 1,5-2% lukemia 2.harmonista koko toiminta-alueella.

Näihin on yhdistetty monesti myös tarkkuus, sen puute ja joissain tapauksissa myös eräänlainen ylitarkkuus. Eli mikä on se "oikea" erottelu. Särön pitäisi olla luonnollisesti pieni mutta jäykillä kartioilla esille nousee hieman harmittavia parittomia harmonisia. Liiallisina määrinä nämä saavat aikaan ylitarkkuutta eli säröpiikit antavat oman "lisäklangin" sointiin vaikkei sitä oikeasti pitäisi kuuluakaan. Madisoundissa on tätä aihetta painittu moneen otteeseen eikä ratkaisua löydy. Jotkut sanoo esimerkiksi Seasin Exceleiden omaavan "ring-a-ding" äänen joka on "harsh", jotkut taas tykkää siitä "transparentista" soundista kuin hullu puurosta ja sitten kaikkea tuolta väliltä. Eräs kirjoittaja ilmaisia asian varsin selkeästi: paljon 2.harmonista ja naisvokalistin ääni on "lick my ear, pleeeaaase" ja vastaavasti 3.harmoniset "details DAMMIT!".

Pohjimmiltaan tämäkin asia kutistuu makuasioihin kuten moni muukin asia. Särön pitämiseksi maltillisena ja järkevällä tasolla käytännössä on suht helppoa. Ei tee 2-tietä tai jos tekee ylipäästää sen sopivasti ja keventää bassotaakkaa. Tekee mielellään monitiejärjestelmän, riittävästi kartio/domepintaa ja pitää huolen ettei lineaarisia liikepoikkeamia ylitellä missään tilanteessa (bassopäässä aika vaikeaa).

Ja edelleen toteutuksella on suurin merkitys ja kokonaisuus on edelleen niin huono/hyvä kuin sen heikoin lenkki on. Huippuelementeistä ei saa minkään kuuloista järjestelmää jos suodot, akustinen suunnittelu, vaiheet ja kotelointi on metsässä. Toisaalta taas maailmalla on paljon esimerkkejä miten, kuten Juhanikin mainitsi, peruselementeillä on saatu erinomaisia tuloksia. Dunlavy tästä hyvä esimerkki, toinen vaikkapa ensimmäiset versiot Wilsonin WATT/Puppysta. Käyttää Seasin perussarjan CB17 paperikartioista keskiääntä, kotelo on järeä ja suodot kunnossa ja soundi erinomainen.

Tosin mitä noita Wilsonien mittauksia katsoo ei ne siellä kovin loistaville näytä, tosin 1.asteen suodoilla kotelokaiutin, tietäähän tuon. 

Tätähän se on, sama pää kesät talvet. Tuosta voi siis tuon "liike" sanan jättää pois. Tuotakin välillä pohdiskelee ja jää sitten levy päälle. ;)

Niin tarkoitukseni oli vielä lisätä että vaikka erinomaisen systeemin saa aikaan peruselementeillä ja hyvällä toteutuksella (Dunlavy, Gradient) ja vastaavasti viimeisimmällä huipputekniikalla (Avalon, Burmester), millaisen mahtaisi saada jos nämä kaksi osasta yhdistetään. Tässähän sitä yritetään selvitellä, mahdollisesti jopa mielenterveyden kustannuksella. ;) 

Juu. Tuohon mittaukseen minäkin nuo mittaustuloskommentit perustin. Wilsonit ei niin erinomaisille näytä (1.aste) kun taas esimerkiksi Revelit on varsin tasaisia vasteeltaan (4.aste).

Se on sitten toinen juttu miten nuo kuuluu. Tehovasteita tuolla ei ole joten ei saa suuntakuvioista minkäänlaista kuvaa jne. 

Hieman sitten toisesta asiasta ja asian vierestäkin:

Tuossa oman projektin tiimoilla on tuota jako-asiaa tullut pähkäiltyä ja kokeiltua jos monenkinlaista yhdistelmää. Jaon jyrkkyyden ja jakotaajuuden suhteen olen käytössä olevilla elementeillä tullut ihan selkeästi siihen tulokseen että ääneen tulee "harshnesia" ellei jako ole korkea ja diskantin osalta myös jyrkähkö.

XT25 ei kertakaikkiaan näyttäisi soundaavan jos jako ei ole 3khz tai yli ja jyrkkyydeltään melko tasaisesti laskeva. Käytännössä niin että 2khz on jo vaimentunut useita desibelejä jakotaajuuteen verrattuna ja 1khz yli 20db.

Tämän ilmiön syytä en oikein ymmärrä. Ainakin kun kuunnellaan hiljaisilla äänenvoimakkuuksilla, ei luulisi säröjen tms. vielä nousevan häiritsevälle tasolle. Mutta raakuutta ääneen vain jakoa laskemalla tai loiventamalla vain tulee. Tehovaste ja off-axis vasteet tuossa toki muuttuu mutta mielestäni ne ei yksin selitä noin merkittävää äänen muutosta. Varsinkin kun olen kokeillut muuttaa taajuusbalanssiakin merkittävästi.

Olisiko tuohon jotain teoriaa? 

Hyvää Joulua kaikelle tee-itse kansalle !!! 

Hyvää joulua tällekki palstalle! On ollu oli lukea näitä sepustuksia! 

Käytetty vain bassotaajuuksilla, eli kohinaa ei havaittu.

Asiaan paremmin perehtyen tässä aaton jälkeen (sorry, hoppu)

Hyvää Joulua koko poppoolle ja erottelevampaa Uutta Vuotta!! 

Joo, kyllä tuo sivu tuttu on, RC:tä olen toistaiseksi käyttänyt impedanssin tasaukseen.

Kyllähän tuota XT:tä on joku ajanut tosi alaskin, en nyt muista mikä projekti se oli mutta jako taisi olla jotain 1,5k luokkaa ! En oikein ymmärrä kuinka tuo on saatu sitten "soimaan", huolimatta superjyrkästä jaosta.

SS 8542 pitäisi tosiaan jakaa alle 3khz joten XT:n pariksi ei_välttämättä_kaikkein ihanteellisin.

Onko sinulla hyllyssä nuo SS:t? 

Jo vain on matala jako. Täytyyköhän tässä alkaa epäillä että omat XT:t on jotenkin viallisia vai mikä on kun ne ei soi yhtään alempana.

Voineeko elementti mennä "rikki" niin että vasteet säilyisi ok mutta särö vain kasvaisi rajusti? 

Juu, en mitenkään tarkoittanut että jyrkkä jako estäisi "soimista", vaan sitä että noin matala jako vain tuntuu liian matalalta, erittäin jyrkästä jaosta huolimatta.

On kai noita esimerkkejä että sekä loivalla, että jyrkällä jaolla voidaan tehdä erinomaisesti soivia kaiuttimia.

Itse vain olen ihan tarkoituksella pitänyt omaa noviisiprojektia mahdollisimman simppelinä, enkä missään nimessä ole "kallellaan" jyrkkiin enkä loiviin jakoihin.

Ihmettelen edelleen jos omat matalan jaon XT25-kokemukset johtuisi pelkästä säröstä, luulisi ettei kovin pienillä voimakkuuksilla vielä haittaisi, mutta kun tuntuisi ettei ne soi sitten sen kummemmin hiljaakaan soitettaessa. 

Jep. Eipä tuo XT kyllä 1.asteen jaolle oikein taida soveltua. 2. astekin tekee tiukkaa. Ei kai tuo 610hz vaimennus silti mikään ainut määräävä tekijä ole, kyllä sitä säröä ym. varmaan esiintyy ylempänäkin.

Sarjaresonanssipiiriä en ole vielä kokeillut. Toisaalta, en ihan ymmärrä miten pieni impedanssipatti tekisi ääneen vakavia ongelmia.

Kuvittelin valinneeni "helpot" elementit mutta vaikuttaa että ei vättämättä ole ihan kaikkein helpoin elementti tuo XT. No ei se mitään, onhan tuossa jotain sivussa jäänyt mieleenkin... 

Ootteko kokeillu? 

Mitä ohjelmaa käytätte jakosuotimen suunnitteluun?

P.s.Tehkää pitkä palsta.. 

Jakosuodinta tulee mallinnettua LspCad:illa. Tähän asti paras, koska suodinta simuloidaan _todellisilla_ vasteilla. Vastemittauksissa käytän kyseisen softan JustMLS:ää.

Muita käytettyjä on ETF, TrueRTA.

Sähköisiä vasteita voi havainnollistaa vaikka Micro Sim:illä, mutta se ei kykene huomioimaan elementin vastetta.

Täältä näitä varmaan parhaiten kannattaa kysellä :b

PS. Kaipa tässä taas erinäisiä viestejä kirjoitetaan, jahka mielenkiintoisia aiheita esiintyy :) Kyllähän noissa kaluamista vielä on. 

Semmoinen korjaus että ne Vifat tulee olemaan PL11mg. Saa nähdä miten käy.Ainakin elementin epäherkkyys tuo uusia näkökulmia.Luin tuossa erään projektin päätöksestä/tauolle menosta ja viisaita johtopäätöksiä siinä tehtiin. Voipi olla helpompaa ihmisille jos vääntävät jonkun valmiin diy-projektin ekaksi jos syyhy on. 

Tästä mahdollisesta ongelmasta pääsee kyllä hyvin eroon jakamalla korkeammat taajuudet pienemmälle säteilijälle. Jolloin saadaan säteilypinnan pienentyminen kohti korkeita taajuuksia aikaiseksi käyttämällä enemmän elementtejä.

-thomas s 

Jep. Tuo taitaa olla lyhyiden aallonpituuksien ongelmia. Tyypillisesti metallikartioiset (basso)keskiäänet pitää jakaa joka tapauksessa suht alhaalta ja jyrkästi kartioresonanssien takia.

Ja jos tuota aallonpituus-ajattelua jatketaan korkeammille taajuuksille voisi olettaa että kaikki tekstiilidiskantit toistaa kaistansa yläpäässä vain domen reunoilta joihin puhekela on kiinnitetty kun vastaavasti metallidome pysyy paremmin mäntämäisenä. Mitattuna vaste-erot ei ole kovin suuria, ilman metallidomen vaiheplugia jopa varsin olemattomia mutta miten soundierot sitten selitetään. Yliääniresonanssit ja niiden tuottamat vaihevirheet voisi olla yksi mutta paranisiko tilanne jos valitaan pieni metallidome (resonanssit ylhäällä) ja pehmitellään resonansseja sopivalla suodolla. Jos resonanssit on vaikkapa yli 30Khz taajuuksilla ja esimerkiksi 25Khz yläpuolisia alettaisiin suoraa suht jyrkästi. Mitä vasteita katsoo esimerkiksi Hiquphonin OW1 lähtee 25Khz yläpuolella varsin nopeaan ja tasaiseen laskuun, hieman vastaavaa kuin jaolla saisi aikaan. 

Vielä tuosta impedanssipiikistä. Esim. SS 9700 omaa varsin samanoloisen impedanssipiikin kuin XT25. Kuitenkin sitä on käytetty varsin matalilla ja loivilla jakotaajuuksilla ilmeisen hyvinsoivissa systeemeisssä, Esim. Eve II jako on huomattavan loiva, esim. 500hz vaimentunut alle 20db.

Linkwitz Phoenix jako myös varsin matala mutta jyrkkä. 

Jep mutta noita piikkejä pitää pehmitellä imupiireillä ettei vaste nouse niiden kohdalla.

Ja Phoenix on aktiivinen systeemi jolloin tuolla asialla ei ole mitään väliäkään. 

Vaikuttaako tuo impedanssipiikki vasteeseen jotenkin?

EveII:ssa ei muistaakseni ollut imupiirejä lainkaan. 

Vaikuttaa tietenkin. Esimerkiksi Evessä olevaa 9700 diskanttia on käytetty 1.asteen 2Khz jaolla ja koska vaste menee alle 1Khz aikalailla suorana on se myös akustisesti 1.astetta.

Tuotahan voit kokeilla ihan tehtaan impedansseilla, pistät jonkun 2Khz 1.asteen jaon. Tuo impedanssipiikki vähentää sarjakonkan suotoa merkittävästi ja 9700 tapauksessa taso nousee 500Hz huitteilla lähes takaisin 90dB tasolle eli siinä kohtaa komponentin pitäisi olla paljon suurempi -> imupiiriä kehiin.

Tuo on myös yksi syy miksi XT25 voi kuulostaa pahalle. Jos se vaste piikittää siitä kohtaa, jako ei ole oikein, diskantti on aika kovilla ja vasteessa on melkoinen patti.

Tämän takiahan elementeissä on ferrfluidia. Piikki on lähes olematon ja siten jaot varsin simppeleitä suunnitella.

Itseasiassa sain eilen postista Accutonin C2-77 keskiäänet, nekin on ferrofluidilla ja 180Hz kohdilla oleva patti on vain 4-6 ohmin luokkaa. No aktiivisella jaolla ei niin merkittävä seikka mutta kuitenkin. 

Jussi Toivanen: "Tuo on myös yksi syy miksi XT25 voi kuulostaa pahalle. Jos se vaste piikittää siitä kohtaa, jako ei ole oikein, diskantti on aika kovilla ja vasteessa on melkoinen patti."

Vasteen piikki ei välttämättä kuulosta kovin pahalta mutta se mikä varmasti tekee äänen rumaksi on tuosta johtuva vaihesiirto jakotaajuusalueella. Jos elementtien taajuus- JA vaihevaste jakotaajuuden ympäristössä ei ole hallttua ilman nopeita muutoksia tulee lopulliseen vasteeseen ryppyä. Tuota ei aina edes näe suorasta vasteesta. Tappelin samaisen vaiheongelman kanssa useita kertoja kuopatun projektin kanssa. Vaihevasteiden räätälöintiin kannattaa kiinnittää samansuuruinen huomio kuin vasteeseen suoraan edestä. 

Juu, noinhan se tietty menee.

Itse tosin käytän 2.asteen jakoa ja tuota piikitystä ei korkeahkolla jaolla enää juuri huomaa. RLC lisäys ei vastetta juurikaan hetkautattanut, impedanssin se toki tasaa kivan tasaiseksi. Taisipa tuo äänenkin positiivisesti kuitenkin vaikuttaa kun eilen tuota kokeilin. 

Juu eikä tuota edestä mitattua vastetta pidä muutenkaan hioa kovin tarkasti. Off axis vasteet ja tehovaste kertovat paljon enemmän, pelkkä viivasuora edestä mitattu vaste ei ole kovinkaan kummoinen tavoite, vaiheetkin voi olla lepikossa ja silti määrätystä pisteestä saadaan siisti vaste. 

Jep. Täysin samaa mieltä vaiheiden yhtenevyyden merkityksestä.

Kyllähän tuo on-axis vaste on kovin helppo kohtuu suoraksi saada, jos ei muuta tuijota. off-axis vasteiden ja vaiheiden saaminen hyviksi onkin sitten ihan eri tavalla työllistävä juttu. 

Jos nyt pysytään tuotekehittelylinjalla en ala tekemään tämän takia uutta threadia joten nostetaan tämä ketju pinnemmaksi.

Eli hyllyssä on 5" keskiäänet, melkolailla laadukkaat. Niille on lähiaikoina tilauksessa laadukkaat diskantit. Ajattelin kokeilla keskiäänelle akustista resistanssikoteloa ja matsata diskantin suuntakuvion sitten siihen. 5" vaatisi 4.asteen 200Hz tai korkeamman jaon. Miten hoitaa basso?

Huone 18m2, kuuntelusuunnassa leveys 5m luokkaa, syvyys 3,5m ja korkeus 2,5m. 40-60Hz alue tuottaa päänsärkyä, Helium2:lla mitattu huonevaste on 1,5m päässä sivuseinästä ja 1m takaseinästä 15dB+ korostunut, ymmärrettävästi detailit hukassa ja basso löysä ja hieman kumiseva.

Miten tuon alle 200-250Hz sitten toistaisi?

Plakkarissa olisi 1kpl Seasin L21RN4X/P bassoja jonka voisi Amphion Creon/Xenon tyyliin pistää kylkeen suljettuun koteloon ja asetella aktiivisuotoon monipuoliset säätömahdollisuudet.

Toinen vaihtoehto olisi dipolibasso josta on toistaiseksi tullut kaksi erilaista variaatiota mieleen. Toinen olisi Audio Artistry Vivaldin tyyliin, 2x12" dipolibassot ja yläosaan Hifi 45/3 tyylisesti asennettu keskiääni ja diskantti. Eli etulevyyn hulppeat aukot molemminpuolin ja samoin takasivut voi olla vuotavat. Olisi tilaa kokeilla erilaisia vaimennusainemääriä ym.

Toinen olisi asentaa 5" ja diskantti mikrokokoiseen monitoriin jalustalle ja laittaa sivuseinustoille 2x12" dipolibassot H-baffleen, jako 200-220Hz 4.aste. Aallonpituuksien ja erinäisten kokemusten puolesta tuo toimii ja antaa kääntely, sijoittelu ja säätömahdollisuuksia varsin monipuolisesti, samoin hellasärö pysyisi maltillisena kun vain pienet monitorit olisi varsinaisesti näkyvissä ja loput voi naamioida sisustukseen. Integraatio on pieni kysymysmerkki, samoin potentiaaliset sijoitusongelmat jatkossa. Eli noillahan pitää olla metri seinään, eivät voi olla liian kaukana pääkaiuttimista jne.

Toivoisin keskustelua tästä aiheesta sekä luonnollisesti uudelleensyntymää näihin syvällisiin "huippukaiuttimet" ketjuihin. 

Integraatiosta. Itse olen hieman kokeillut siirtää basso-osia erilleen pääkaiuttimista (luokkaaa 0.5-1m sivusuunnassa. Vasteen kuuntelupaikalla sain bassojen paikkoja hakemalla hieman parempaan kuosiin kuin bassot yläpäiden alla mutta lieviä integraatio-ongelmia kyllä tuli kun jako oli yli 150hz. Bassot kuulostivat jotenkin hieman irrallisilta ja epämääräisiltä. Tosin käyttämäni jako on vain 12db/okt. Jyrkempi jako voi toki käyttäytyä ihan eri tavalla.

Kokeilu tosin erittäin pikainen ja varsin epätieteellinen.

Meinaatko suuntailla diskanttia? 

Jep. Tuossa vain olisi yksi olennainen aspekti tuo dipolisuuntakuvio jolla tuo integraatio vähän helpottuu. Revoissahan mm toimii lisäbassot 200Hz 3.asteen jaolla moitteettomasti vaikka ovat metrin irti pääkaiuttimista.

"Meinaatko suuntailla diskanttia?"

Näin sen varmaankin joutunee tekemään. Lisäksi olisi aika kiinnostavat nuo diskantit muutenkin, hieman samalla periaatteella kun ostin keskiäänetkin. Kaipa sitä kaivaa verta nenästään. ;) 

Keskaritkos oli Accutonit? Minkaslaiset disut, nauha?

Jos saa olla utelias ;) 

Accutonit juu ja diskantiksi varmaankin Aurum Cantus. Domea käyttäisi ihan mieluusti mutta tuo nauhan "eksoottisuus" kiinnostaa ja onhan siihen suuntaimen kokeilu selkeästi domea helpompaa.

Accutoneissa on myös kartiota suojaava ritilä, samoin Cantusin nauhoissa. Ei ole ongelmaa näppihäiriöiden kanssa vaikka kangasta käyttäisikin. Tuo Accutonin kartio kun ei kestä kummoisia iskuja, alumiinioksidia ja niin ohut että näkyy valoa vasten läpi. 

Jo vain. Tullee varsin siisti paketti.

Aurunm Cantus on kyllä varsin mielenkiintoinen nauha. G2 ja varsinkin G3 sallinee 2khz luokkaa olevat jaotkin riittävän jyrkällä suodolla. 

Siisteydestä en tiedä. Kunhan kuulostaisi edes puoliksi vaivan arvoiselta.

Tuohan noissa jollain tasolla "paremmissa" systeemeissä on ongelmana. Vaatii pääomaa ja vaivaa enemmän jolloin odotukset kasvaa ja jossain vaiheessa mikään maailmassa ei enää tyydytä niitä ja vaikka lopputulos olisi kuinka hyvä jää se kuitenkin jonkun asteiseksi flopiksi. Tässä suhteessa edullisemmat projektit asiallisilla peruskomponenteilla on palkitsevampia, yleensä ne ei kuulosta niin karmealle kuin ne teknisesti olisi. Joka tapauksessa suunnitelman kuin suunnitelman voi ampua heti luonnosvaiheessa läpiä täyteen. Kai se on jossain vaiheessa vain pitkin hampain lähdettävä etsimään ns parasta kompromissia, niin karmealle kuin pelkkä termikin jo kuulostaa.

G3 on jo tarpeettoman iso eikä noin alhaisia jakoja tarvitse käyttää. 3-5Khz olen ajatellut, jahka nyt pääsisi kokeilemaan noita resistanssikoteloita ja miten pirusti tuo Accuton suuntaa, jaon saa kuitenkin suuntaimen kanssa 3Khz yläpuolelle ja siten sen voi inuttaa ihan puhtaasti suuntakuvion ehdoilla (=riittävän korkea jako diskantille).

Näyttäisi nuo Accutonin "korvat" toimivan. 180-10000Hz +-1,5dB raakavaste noista on mitattu eräässä alan lehdessä. Eli ei ole edes valmistajan omaa propagandaa. No isossa levyssähän tuo on mitattua joten ei anna ihan realistista kuvaa julmasta totuudesta.

Purettuna nuo korvat näkyy olevan vain puoliympyrän muotoiset palaset jotka on leikattu irti kartiosta vastakkaisilta puolilta ja ne on peitetty saman muotoisilla muovipaloilla jotka näkyy kuvissa mustina. Tuo kartion muodon rikkominen ilmeisesti hajottaa resonansseja. Harmi ettei tuota voi käyttää isommilla liikepoikkeamilla, vain keskiääni ja diskanttikäytössä. Ilmeisesti nuo läpykät ei pysy kyydissä bassopäässä.

+-2,3mm noille lupaavat lineaarista, Q-arvo 0,95 eli teoriassa vaste korostuu alapäästään. Lienee yksi syy miksi uudemmissa on alhaisempi Q-arvo. Tuossahan on musta muovinen kotelo jo itsessään, vaan pitäähän se äärimmäisyyksiin mennessään rassata se irti ja väkertää itse jotain tilalle. ;) 

Oma projekti odottaa enää keskareita ja koteloita joita kovasti puutyökurssilla väännetään... ;))

Kellään kokemusta justmls mittaussoftasta? Tarvitseeko toi mikkiesivahvistimen, ohjeen mukaan voisi mitata myös ilman. Suosituksia mikrofoniksi, pelkkä kapseli vai tarkkuusmikrofoni? 

Mitenkäs tuo tasoerosta johtuisi? Suodinhan noissa on joka tapauksessa matsattava tuohon suurempaan herkkyyteen sopivaksi.

G2Si olisi minulle varmaan tulossa. Tosin Italian suunnalta. 

"...odotukset kasvaa ja jossain vaiheessa mikään maailmassa ei enää tyydytä niitä ja vaikka lopputulos olisi kuinka hyvä jää se kuitenkin jonkun asteiseksi flopiksi. Tässä suhteessa edullisemmat projektit asiallisilla peruskomponenteilla on palkitsevampia, yleensä ne ei kuulosta niin karmealle kuin ne teknisesti olisi."

Mistä sinä moisen ajatuksen revit :D

No, oikeasti. Onkohan perfektionismiin _mitään_ hoitoa?

Täältäpä ei mitään uutta. Lisävahvistimen kamat alkaa olla pöydällä, mutta piirilevy ja kokoaminen odottaa jotain grande inspiratusta :/ 

JustMLS:llä voi mittailla toki ilman mikkivahvariakin. Itse olen mikkietusta kyllä käyttänyt mutta kokeilin että toimii kyllä perus-AWE64:llakin. Mulla on IBF-acousticilta ETF-softan mukana tilattu mikki ja vahvistin, joiden tyyppiä en nyt tähän hätään muista.

Noista "tasoeroista". Itse olen havainnut että ainakaan oma Philipsin nauha ei kuulosta lainkaan pahalta vaikka diskanttia korostaisi selvästikin. Sen sijaan tuo XT25 tuntuisi olevan suorastaan sairaaloisen kranttu siitä että 5khz tienoo pitää olla vähemmän tai ennemmän vaimennettu.

En sitten osaa sanoa minkä verran tuo johtuu siitä että nauha on suuntaimella ja XT ei. Joka tapauksessa on selvää että XT:llä tehovasteeseen tulee reipasta pattia 5khz tienoolle jos on-axis vasteen tällää suoraksi. 

Jep. Oma peruselmentti-projekti, hankaluuksineenkin, on ollut siinä mielessä varsin kiitollinen että odotukset on alkujaan ollet varsin matalat. Oikeastaan nuo vaatimattomat odotukset on jo täytetty ja tästä eteenpäin pienikin parannus on pelkkää plussaa :)

Toisaalta, ajatukset on jo jonkin aikaa karkailleet yhä lisääntyvästi uuteen, paremmilla hiluilla tehtävään projektiin... 

Joo. Halvassa on kiistatta etunsakin. Sen jos saa omin avuin hifikaiuttimeksi, niin onhan se varmasti mielekästä.

Vaihdetaanko projekteja :) Väliä pitäisi maksaa kyllä :b

Seuraavan projektin (Haloo :o) taidan väsätä kyllä kirpputorin pahvikartiokamasta. Ihan tosi, oikeasti. Joku sellainen "leiki ja kehity" hupijuttu.. §:| 

Vesa,

Juu, välirahaa tarvitaan kyllä. Paljonko tarjoasit?

;) 

Heh :D 

Suuntaavuudesta höpinää.

Lieneekö esim. kahdella päälekäisellä mid-wooferilla saavutettava _pystytason_suuntaavuus suurempaa kuin millään kotelorakenteella on mahdollista saavuttaa yhtä mid-bassoa käyttäen? Pystytason suuntaavuuden taas kuvittelisi erityisen tärkeäksi lattiaheijastusten takia.

Vaakatason suuntaavuuden tärkeys tietenkin riippuu voimakkaasti tilasta, etenkin sivuseinien läheisyydestä.

Parin mid-basson "perinteinen" systeemi on myös aika verrattoman paljon helpompi toteuttaa.

Mikään ei toki estä käyttämästä kumpaakin yhdessä; parit mid-bassot resistanssikotelossa. 

"...uuteen, paremmilla hiluilla tehtävään projektiin..."

Juuri näin. Arvaapas miksi pyrin tekemään kaikki alusta alkaen ns viimeisen päälle? Tosin eihän se näillä talousvaroilla onnistu. Kai sitä pitää haahuilla niin helkkaristi kaikkea mahdollista että jo pelkkä toteutus on riittävän isotöinen jolloin seuraavaa projektia ei tarvitse ihan lähiaikoina edes etsiskellä.

Kyllä D'Appolitona saadaan parempi suuntaavuus kuin millään kotelolla. Koteloista dipoli suuntaisi voimakkaimmin mutta ei se riitä lattiaheijastuksen vaimentamiseen.

Tosin D'Appolito itse on kompromissi ja vaikeasti toteutettavissa.

"...parit mid-bassot resistanssikotelossa..."

Tämäkin on käynyt mielessä. 2xW18EX001 ja laatudiskantti, vaikka nauha, D'Appolitona jalustalla ja alle 120-150Hz erillisille dipolibassoille. 

Periaatteessa noilla kaikilla on omat edut ja haitat, kuten varmaan kaikella muullakin.

Yläpää nyt on tarkoitus tehdä joka tapauksessa resistanssikoteloon ja suuntaimella on se basso mikä tahansa. Erilliset lisäbassot voi olla jatkossa tai jopa pienellä huonejärjestelyllä mahdottomat sijoittaa niin siistit "sleeperit" kuin ne olisikin.

Revon tyyliseen "kolmiomalliin" pitäisi pistää ainakin 2x10" bassot jos meinaa saada jotain aikaan bassopäässä ja vastaavasti 8" suljettu voi olla tuolla huonekorostumalla paha paikka.

Ehdotuksia? 

Muistaakseni tästä oli juttua aiemminkin mutta kuitenkin.

Oma ratkaisuni on kotelobassot ja sopivasti tehokasta resonaattoripintaa. Esim. 10kg/m2 kumimatolla resonaattorin syvyyden saa 10cm tienoolle. Siististi päälystettynä tuolaiset resonaattorit saanee lähes huomaamattomaksi, toisin kuin isot dipoliboxit tms.

Ja mikä tärkeintä, ne poistavat varsinaista ongelmaa. Hintakaan ei päätä huimaa. Resonaattoreista voi hyvin tehdä sellaiset ettei niitä tarvitse hirveästi pulttailla seinään. Jos noista tekee esim. koko seinän korkuiset halutulla leveydellä, kiinnitys onnistuisi pelkästään ylä- ja alaosastaan jolloin seinän näkyvään osaan ei tarvitse ruuvailla, jos sitä haluaa välttää.

Onhan se selvä että dipolibassoilla on kiistämättömät etunsa. Em. ratkaisu on yksinkertainen ja minulle sopiva. 

Niin. Saisihan tuolla kompaktin kotelon.

Resonaattoreista en osaa sanoa. Pitäisi WAF Approved hyväksyntä saada, uskaltaneeko tuota edes ehdottaa.

Mitenkäs L21 bassot sinulla on riittäneet? Pahus kun en muista miten iso huone sinulla oli jne. Ilman pääkaiuttimien ylipäästöä soittelet? Miten alas jaksaa toistaa "ok"?

L22 voisi olla ihan kiinnostava vaihtoehto. 200-220Hz jako ja helkkarinmoiset säädöt joilla tuota saisi mukautettua erilaisiin huonetiloihin. Alimmille ja jo huoneongelmille voisi kaivella peliin monopolisubbarin jolle etsiskelin aikoinaan REL Q200:lla paikan, luulisi toistenkin toimivan suunnilleen samalla paikalla. Sopivalla vaihe-erolla saa pahimpia korostumia nimittäin vaimennettua, samalla pääkaiuttimien bassoilta voisi vähän keventää taakkaa, tuskin 8" 35-40Hz alapuolella enää kovin vahvoilla on. 15" kehiin. ;)

Vesa,

Minkäslainen se sinun nykyinen setup on? Eli W18-T25 2-tie ja sille olet aktiivijaolla W21:iä asentamassa?

Miten hyvin olet saanut toimimaan ja miltäs tuo kuulostaa? Kai olet kisoihin sen hilaamassa? :)

Näyttäisi olevan Eräpuu ja Jani Pesonen tulossa arvostelemaan. Saisi varsin hyvää kritiikkiä jatkokehittelyä varten. 

WAF-leima resonaattorin piirustuksiin oli meilläkin hieman lujan takana... 2x L21 suljetussa riittää kohtuudella kun ei yritä viedä niitä liian alas. Tuolainen 35-40hz alarajataajuus aika sopiva, kestää jo hieman bassokkaampaakin tavaraa. Jos vetää 25Hz:iin, tietyllä materiaalilla tulee selviä ongelmia hyvin maltillisillakin voimakkuuksilla. Huone n.25m2.

Refleksinä aion myös noita kokeilla ihan lähiaikoina. Ei kyllä välttämättä tee toiston laadulle hyvää mutta sittenpä sen näkee.

Tuo painevarojen riittävyys on toki niin henkilökohtainen asia ja kuunneltava materiaali vaikuttaa valtavasti.

Kun yläpäät on erillisessä kotelossaan, alapään voi aika kivuttomasti vaihtaa jos sille päälle sattuu.

Juu, olisi ihan kiva saada kokeneiden kuuntelijoiden kommenttia. 

Niin, pääkaiuttimien ylipäästö on toistaiseksi ainakin käytössä, n. 100Hz sähköisellä jaolla enimmäkseen soitellut. 

Mielellään pistäisi subbarin jaon jo vähän ylemmäs. Mitä noita on simuloinut näyttäisi L21 Linkwitz muunnoksen kanssa aika siistille ryhmäviiveeltään. Jopa 1.asteen ylipäästön vielä kestää eikä mene viive läheskään perusrefleksikotelon viiveisiin. Ajattelin jos Linkwitzillä pistäisi F6 30Hz alarajan ja Qtc arvoksi 0,5. Kaveriksi sitten tasonsäätö nollasta johonkin -10dB lukemiin ja lisäksi kaksi 1.asteen säädettävää ylipäästöä 20-100Hz alueelle, niillä voi sitten toisistaan riippumatta renkata sopivaa balanssia. Samalla nuo ylipäästöt alkaa infraäänillä rajoittaa liikepoikkeamaa ja suojata elementtiä ja niillä saa myös samalla hieman jakoa aikaan subbarin kanssa menemättä kuitenkaan liian jyrkäksi (=viive kasvaa).

Minos tyylinen XLS 12 subbari kyllä kiinnostaisi. Rutkasti tehoa ja liiketakaisinkytkentä...

No joo, jahka nyt saisi pääkanaviin jotain kuunneltavaa, tuo bassoalue on enää parin oktaavin murhe. 

Itsekin mieluusti käyttäisin hieman korkeampaa jakoa vaikka kylkibasso onkin. Toistaiseksi kuitenkin kun suodin on ihan perustavaraa, ei ole linkwitzin korostuksia sun muita, tuo 100hz jako on sopiva kompromissi. Muuten ulottuvuus kärsii vähän liiaksi.

Kyllähän tuonne ihan alas olisi kiva voimaa saada, ei sitä äkkiä liikaa ole. Alkaa vaan tulla järeitä ja kalliitakin ratkaisuja.